maanantai 3. lokakuuta 2011

Kuulumisia!

Hyvää syksyä! Pitkästä aikaa täällä, sisään kirjautuneena kädet näppäimillä blogitekstiä luomassa (kuopus on isänsä kanssa kalassa). Ajattelin muutaman hetken vieraantuneeni blogimaailmasta, mutta käytyäni itseni kanssa keskustelua huomasin, että pidän bloggailusta sinänsä, mutta voin olla siinä puoliaktiivinen. Voisin ohittaa sellaisen nk. kognitiivisen harhan siitä että vaihtoehtoja on vain kaksi; täysillä tai ei ollenkaan. :) Minusta ei tällä hetkellä ole siis kumpaankaan. Mutta tänään aloitan bloggaamisen. Tintin kommentti edelliseen sai mut iloiseksi. Ajatella, että joku muistaa juttuni tässä loputtomassa bittiavaruudessa. Kiitos! Ja Ennalle kans erityinen kiitos tunnustuksesta (monikossa itseasiassa). Puhallatte eloon vanhan bloggaajan liekin! :) Ajattelin kirjoittaa hiukan noiden omien tunnisteiden pohjalta. Tiedostan, että tästä insertistä tulee pitkä. Eli ääripäästä toiseen nyt tänään ,tämä minun bloggaaminen ;)

Tämä teille kaikille kanssabloggaajille!

 LAPSET
Aloitan lapsista (yllätys yllätys)
Jatkan siitä mihin ennen blogipaussia jäin, näihin muutoksiin lasteni, esikoisen ja kuopuksen elämässä. Muutoksiin minun elämässä myöskin. Nyt nämä muutokset ovat tapahtuneet ja niissä on eletty niin pitkään että uusi tilanne on löytänyt tasapainonsa. Esikoinen on armeijassa Kajaanissa. Käytiin siellä ensimmäisenä viikonloppuna ja nyt voin tässäkin todeta, että meidän armeija on ihan sivistysvaltion armeija ja kauhujutut jota vanhempi miesväki kertoo on joko historiaa tai sitten ajansaatossa uuden muodon saatua tarinaa;) Olin aivan hajalla kun bussi kaupungista lähti eka kertaa (sotilaskuljetus siinä sanotaan). Tuli se sama olo joka mulla oli kun samainen poika vietiin sylistä vastasyntyneenä bilirubiinin takia valolampun alle. Reippaana hyvästelin ja sitten vaaransin varmaan liikenteen kyynelsilmin. Nyt sitten olen huomannut että sama auto tulee ja lähtee lähes joka viikonloppu. Ryhdikäs esikoinen armeijan vihreissä on vakuuttanut mieleni pärjäävyydestä ;). Kaikki odotetaan sitä silti ilolla kotiin ja perjantai-illanherkut on nyt perheen vakiintunein tapa (aina löytyy hyvä syy herkutella, obs!). Silloin ollaan lähes aina kaikki hetki koolla!


Tällainenkin lakki vaihtui baretin tilalle hetkeksi kun IB-oppilaat lakitettiin. Armeijan vihreät vaihtui baretin lisäksi siis ihan juhlapukuunkin heti syksyn alussa.

Saatuani siis sydämeni ehyeksi edellisestä lähti sitten kuopuskin päiväkotimaailmaan. Lyhyin päivin aloitti ja aluksi itki mennen tullen. Jonkinlainen hätä pienellä miehellä aluksi oli ja ennenkuin me vanhemmat pahemmin säikähdettiin (adoptiokuvio saa aikaan kauheita pelkoja lapsen hylkäämiskokemuksesta tällaisessa tilanteessa) oli pieni mies rauhoittunut ja lähti ilolla leikkimään, istahti autoon hakiessa ja aloitti loputtoman tarinoinnin asioistaan joka asioiden loputtua päättyy yleensä lauleskeluun ja  kysymyksiin. Rauhoittava äänimaailma takapenkillä ei hevin lopu. "Lähdetäänkö me tänään ongelle...virvelillä? " :)

Pienikin mies vihreissä ;)
ja ISO kala! :)

ARJESTA

Olen aloittanut lähes kokopäiväisen työnteon (80%). Keskiviikkoisin olen kuopuksen kanssa kotona ja jos kaikki menee kuten kuvittelen olen iltaan mennessä tehnyt pyykit ja vähän muutakin kodin eteen. Töitten päälle ei hirveästi mieli tekemisiä kasata ellei ole pakko. Eilen (keskiviikkopäivä ja taloudellisia ihmeitä odottava mahdollisuus) totesin naapurille että taitaa torpalta haetut omenat joutua heittämään ellei niile tee jotain, eikä kauaakaan, toi naapuri mehumaijan ja keittelin niitä omppuja tovin kunnes  minimanista haetut vihreät lasipullot oli täynnä omenamehua. Mikä helpotus. Muut joivat mielellään, mutta kuopus halusi mehua! Sitä kaupasta haettua appelsiinimehua mitä muutenkin juodaan. Vaikea on pienen ihmisen poiketa totutusta joskin tämä pätee ihmeen paljon meihin isompiinkin kuten edellä jo olenkin omalta kohdalta kuvaillut.

PUUTARHA JA TORPPA



Tämä pieni kasvilava oli tämän kesän ainut uusi tekele torpalla. Siinä kyllä kasvoikin sitten rehevästi kaikenlaista.
Rikkaruohokin on kaunis maljakossa ja hyvässä seurassa!
Minä ja kuopus nurkkauksessa jossa syreenit kasvavat. Tässä myöskin meidän toistaiseksi ainut klematis (alppikärhö).

 Miten musta tuntui että hyvä kun ehti yhden lajin/kasvin toivottamaan tervetulleeksi oli jo seuraavan vuoro. Mutta sieltä ne tulivat kaikki toivotut ja vähemmän toivotut omalla vuorollaan!



RUOKA
Kuopuksen syntymäpäivät torpalla oli ehdottomasti myös kulinaristisesti kesän muistettavin. Siskoni Ruotsista vastasi pääruuasta ja minä jälkiruuasta,  kakusta. Sisko oli jaksanut poimia puutarhan villimansikat kaunistamaan pöytää kukkien lisäksi.

Sisko kokkailemassa


Synttärisankari!
Tarkasti kuulolla!


Onnea!
Suomme siskon miehelle vielä jälkiruuan päälle sauhut. Eipähän tule raittiinilman myrkytystä;)

ADOPTIO
Tapaamme kotikaupungissa adoptioperheitä säännöllisesti. Tässä yksi ihastuttava kuva tapaamisesta. Sen tunnelmissa päätän tämän ensimmäisen insertin pitkän tauon jälkeen.


27 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Onpa kiva kuulla sinustakin piiitkästä aikaa - olinkin jo ehtinyt kaipaamaan :)

Paljon kivoja juttuja teidän eloonne on paussisi aikana mahtunutkin.
Esikoisesi palveluspaikka sai hymyn huulilleni, kotikaupunkini - josta muutin tänne pohjoisemmaksi taannoin ja jossa tulee nykyisin käytyä aivan liian harvoin...

Rutkasti iloa syyspäiviinne!

Tiina kirjoitti...

Tervetuloa takaisin :)
Juuri tänään katselin listaltani, että edellisestä bloggauksestasi oli neljä kuukautta, ja mietin, että niinköhän jäit kokonaan tauolle...
Kiva kun olet palannut, vaikka sitten hitaampaankin tahtiin!

Aurinkoista syksynjatkoa.

Saila kirjoitti...

Jee! Tervetuloa takaisin! Hyvin sanottu, ei tarvitse blogata joko aktiivisesti tai ei ollenkaan, vaan ihan omaan tahtiin. Ei kai tähän nyt voi päteä suorituspaineet, tämähän on vapaa-aikaa ja harrastusta.
Sitä paitsi, mun listalla näkyy kun olet kirjoittanut uuden jutun, niin että sillä ei ole mitään merkitystä kuinka kauan edellisesti kirjoituksesta on :-)
Ihania juttuja, onneksi hyviksi osoittautuneita muutoksia. Ja hurrrmaava synttärisankari :-D

Marianne kirjoitti...

Tervetuloa takaisin !!!

Tosi mukavaa kuulla sinusta ja perheestäsi :) Otetaan ihan rennosti tämä bloggailu, silloin kun on aikaa ja siltä tuntuu.

Paljon isoja asioita teille onkin taukosi aikana tapahtunut. Suuret muutokset tarvitsevat aina oman aikansa.

Mukavia lokakuunpäiviä !

Irmastiina kirjoitti...

Ihana postaus!

JA mikä onni pikkumiehen silmistä loistaa...ja ilo...♥

Olivia kirjoitti...

Minäkin oon aktiivisimmillaankin ehkä kolmasosa bloggaaja, joten mahtuuhan sitä sekaan monenmoista :) Ihania ruokia :P Huomio kiinnittyy aina olennaiseen!

katariina kirjoitti...

Tervetuloa takaisin, ihana puutarha ja kesän ja onnen tunnelma:)

Enna kirjoitti...

Jes, sä oot palannut! Turhia paineita enempää luomatta, niin oonpa tätä odottanutkin! :)

Vaiheikasta ja mukavalta kuullostavaa kesää ootte viettäneet.

Pieni päivänsankari se vaan söpöstyy kerta kerran jälkeen! :)

Dahlia kirjoitti...

Mari: Kyllä lämmitti sun sanat! Vai että sun kotipaikka. Asuttiin siinä hotellissa veden äärellä. Kaunista. Nythän sulla on oma ihana ranta pohjoisemmassa sitten! Iloa sinnekin! :)

Tiina: Neljä kuukautta tosiaan...huh. Mutta ei tätä bloggailua voi jättää! :) Kiva kun sain olla sun mielessä ja aurinkoista syksyn jatkoa sinnekin! :)

Saila: Onneksi on noi listat. Olin iloinen kun tänne vielä löytää perille. Mutta iloista oli sinun ja Marian näkeminenkin kesällä. Sitä bloggailu teettää! :) Muutokset on vaikeita mut jälkeenpäin usein ihmeen hyviä! Synttärisankari oli kyllä hurmaava ja tässäkin vielä sinnekin vielä synttärionnittelut myöskin ihanalle sankarille! :)

Marianne: Kiitos sulle tervetulotoivotuksista! Ilahduttaa. Joo, muutokset vie aikaa ja energiaa. Ihana kun ollaan selvitty. Ja kyllä, rennosti bloggaillaan! Ihania lokakuun päiviä sinnekin! :)

Irmastiina: Kieltämättä syntymäpäivän kohokohta on nuo iloiset ja onnelliset pikku kasvot! Kiitos ihanasta kommentista! <3

Olivia: Mun on hyvä ottaa susta mallia. Tuollainen kolmasosa bloggaaja kuulostaa hauskalle. Sun blogissa on tosi kauniita kuvia. Kiitos kivoista hetkistä töissä tänään (oleellisen parissa;) Sun kans viihtyy aina!

Katariina: Tänä kesänä ehdittiin olla puutarhassa vähemmän kun yleensä. Viikonloppuna on niin kiva olla kotona kaupungissa kun kaikki saapuu paikalle. Mutta kyllä siitä ehdittiin nauttiakin. Nopeasti meni taas kaunis kesä vaan kaikki hetket ainutlaatuisia ja hyviä muistoja. Onneksi on valokuvia talven varalle jos tulee puutarhaa ja kesää ikävä! Kiitos tervetulotoivotuksista! :)

Enna: ...ja jatkaakseni tuosta edellisestä, tuleehan sitten joulu! :D Ja siitä olen oppinut erityisen paljon pitämään sun avulla! Kiva tänne on palata ja mua kyllä lämmitti että jaksoit mulle antaa tunnustuksia vaikka olin niin kauan poissa, kiitos ja rutistus! :)

Mirka kirjoitti...

Jokainen bloggaa siten, kun hyvältä tuntuu. Silloin tällöin, harvoin, usein, hyvällä mielellä, kiukkua purskuen. Yritetään siis pitää tämä mukavana harrastuksena ilman pakkoa!

Kiva kun kerroit kesästänne. Kuopus on kyllä aivan syötävän suloinen ja onnellisen näköinen pikkuinen!

Mukavia hetkiä myös syksyynne!

Pirkko kirjoitti...

Hauskaa, että palasit! Tervetuloa!

Dahlia kirjoitti...

Mirka: Just näin! :D Mikään ei varmaan ilahduta yhtä paljon kuin kauniit sanat omasta jälkikasvusta, kiitos! :) Ihanaa syksyä sinne!

Pirkko: Kiitos! Miten kiva kun kävit ja toivotit tervetulleeksi, lämmittää kun ei ole unohdettu vaikka täällä mun blogissa onkin ollut hiljaista. Mukavaa syksyä sullekin! :)

Pirkko kirjoitti...

Kiva kun palasit!
Hyvää syksynjatkoa, iloa ja stressittömyyttä!

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, olet palannut tauolta. Aurinkoista syksyä. Tintti

Mia kirjoitti...

Oj vad det var roligt att läsa din text igen, samt att se fotona så klart. Stora pojkar, både äldsta och yngsta, redan!!

Dahlia kirjoitti...

Tintti ja Pirkko: Kiitos kovasti!
:)

Mia: Kul att du är där. Det var bra sagt: stora båda två! Allt är relativt! ;)

Maria kirjoitti...

Ihanaa kuulla sinusta taas♥
Oli jo ikävä!

Kirjailijatar kirjoitti...

Kivaa, että olet taas täällä. Teille on tapahtunut vaikka mitä :) Minulla on ihan sama ongelma, en osaa olla oikein sellainen semiaktiivinen ja se on välillä hankalaa.

Dahlia kirjoitti...

Maria ja Kirjailijatar: Kiitos! :)
Minulla semiaktiivinen muuttuu helposti liiankin olemattomaksi ;) Kiva kun kävitte täällä! :D

Anonyymi kirjoitti...

Heippa pitkästä aikaa!
Ihana oli nähdä sun kesäkuvat ja tuli ikävä ja tahto tulla viimeistään ensi kesänä teidän torpalle ja perhettä katsomaan! =)
Niin se elämä muuttuu ja nuo tunteet lasten suhteen liiankin tuttuja!
Käy tsekkaamassa Marjon blogi: My Random Planet. Tuli ihan tippa linssiin sitäkin lukiessa/katsoessa. Marjo on nyt onnellinen vuokrayksiön asuja ja hän on taas alkanut maalaamaan =)
Soitellaan joku kerta kuulumisia!
Olen myös harkinnut blogisivujen avaamista, mutta haluan ensin hankkia oman läppärin, joten vielä kestää..mutta katsotaan.:)
Rakkaat terveiset ja on se näinkin mukava nähdä pilkahdus elämääsi!
<3 Kaisa (otin nimen uudestaan käyttöön :) )

Salanimi kirjoitti...

Piiiiitkästä aikaa täällä lukemassa, mulla on myös ihan nollissa ollut blgin päivitysinto, lähinnä kuvia ompeluksista ja sen sellaista, vähemmän mitään sanottavaa :) Mutta jos tästä innostuisi itsekin, saapas nähä...

Ihana kesäinen torppa ja elämänmenoa, monenlaista!

Monin terkuin, Salanimi :)

Dahlia kirjoitti...

Hei Kaisa ja kiitos kun otit aikaa pienelle tervehdykselle! Oot sitten tervetullut torpalle ens kesänä heti kun kelit on taas kohdallaan. Me tehdään kans se Göteborin matka pitkästä aikaa koko väen kanssa (viikko) ens kesänä mutta jos historia toistaa itseään ollaan maallakin paljon. Siellä on meidän parhaat kalavedet (ja nyt en tarkoita itseäni vaan pikkumiestä ajatellen. On niin innostunut kalastamisesta että joku vanha setä oli antanut sille oman saalin kerran kun ei pikkuisella ollut sillä kertaa onnistanut). En löytänyt Marjon blogia vaikka yritin. Kiva kun Marjo antaa luovuuden virrata! Jään odottamaan myös sinun blogia! Soittelen sulle myös, eli palaillaan! <3

Salanimi: Mä olen varsin hiljainen ollut (täällä blogissa;). Kirjoitetaan sit kun inspiroi. Tosin tuon sun käsityöinnon haluaisin itselleni (ja taidon!). Sen verran tein, että kävin kans vääntämässä rautalankaa kursseilla ja se oli ihan kivaa. Terkuin täältäkin sinne! <3

Anonyymi kirjoitti...

Hei Maria!
Ajattelin pistää tuon Marjon linkin, kun muistaakseni olet kuitenkin kiinnostusnut kurkkaamaan muiden blogeihin, vaikka nyt elämäsi onkin täyteläinen siellä kotona! =)

http://therandomplanet.blogspot.com/

Myös minulla elämä täyttyy, jos saan asian noin ilmaista!=)
Onnistuneet treffit takana!=)
Palaillen Kaisa

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Joulua, se on nyt siis menossa ja varmaan luet tämän joulun jälkeen, joten toivotan tässä myös iloiset Uudet Vuodet teidän perheelle!
Meille kuuluu monipuolisesti hyvää, joskus vähemmän hyvää ja useimmin enemmän hyvää. Elämä on tuonut huolta, iloa ja rakkauttakin!
Pidetään yhteyksiä myös tulevana vuonna. =) Saijalta terveiset!
Kaisa

Dahlia kirjoitti...

Hejsan Kaisa!

Kiitos toivotuksista ja toivottavasti teilläkin on ollut hyvä joulu ja onnellista uutta vuotta kans toivottelen! Niinhän se menee, että kaikenlaista elämä tuo tullessaan. Rakkaudesta tosin saa olla extra iloinen! Pidetään yhteyttä niin pääsen kuulemaan mitä kaikkea sulle kuuluu;) <3 Täällä vietetään hiljaisia välipäiviä kun keskimmäiset on isänsä kans etelässä ja yx armeijassa. Jäljelle jää sitten me kolme kun nyt kohta vien äitin asemalle. Vietti joulun täällä meillä. Tämä blogi on jäänyt minulta aivan vähille mutta sut täältä aina välillä löydän, kiva! Yritän kirjoittaa uuden vuoden terveyhdyksen nyt viikolla tänne. Terveisiä teille kaikille sinne ja halauksia!

Enna kirjoitti...

Oikein ihanaa ja toiverikasta uutta vuotta 2012! :)

Dahlia kirjoitti...

Kiitos Enna ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle toivotan sinullekin! :)