tiistai 8. helmikuuta 2011

mieli kuvittaa ja mallista oppii

Tällaista se on bloggailu. Työpäiviä täällä vuoroin miehen kanssa ja nyt kun yhteinen vapaa koitti ja lähtivät pieni kuopus ja isänsä puistoon, muiden ollessa koulussa koitti omaa vapaa hetki, huomasin (!). Mitäs siihen mieli keksis sisällöksi. Mietin hetken  lämmintä kylpyä, jatkanko sohvalla lukemista ja (tiskit kyllä ehtii)...päädyin tänne lukemaan blogejanne ja kirjoittamaan pientä tervehdystä itse.


Tuossa omalla pihalla leikkiessä katselimme kuopuksen kanssa taivaalle ja mietittiin minne suihkukone lentää. Yhdessä päästään tarinoimaan ja päädytään yleensä siihen, että Afrikkaan se lentää. Tuosta meidän talon yli;) Terkkuja!


Tiedättekö, mielikuvitukselle tekee hyvää olla kuopuksen kanssa. Löytyi varastoista leopardin asu (sekö se on, se täplikäs kissaeläin?). Me puhuttiin leijonasta.  Kuopus puki sen päälle ja niin meillä oli leijona paikalla. Nappasin tänne tietenkin kuvan. Kuvasta näette samalla kuka näitä inserttejä oikein kirjoittelee. Tai sitten se on se kaksikymmentäsormi-järjestelmä;)  Mielikuvituksesta puheenollen. Steinerkoulussa oli lapsilla näitä naamiaisia pienenä enemmänkin. Opettajat kertoivat muutenkin paljon tarinoita lapsille. Joskus ikävätkin asiat  (pienet ristiriidat luokassa) kerrottiin tarinan muodossa. Lapsilla oli helpompaa käsitellä vaikeita asioita kun niistä ei puhuttu liian suoraan vaan vähän etäistäen. Muistan tapauksen jossa yksi lapsi oli sanonut ekalla luokalla aika pahasti omalleni, pojalle. Se oli  yhden opettajan tytär ja ihailin miten kauniisti asia sovittiin. Tyttö tuli isänsä kanssa ja ojensi piirroksen lapselleni. Tapahtumasta ei tarvinnut puhua ja luulen että se olisi lasta hiukan hävettänytkin, että mitä nyt äidille kertomaan ja noloa olisi ilkeitä sanojakaan muistella tai maistella (karvasta!). Upposi sydämeen kauniina tapahtumana. Myöhemmin samainen isä on ollut toisen lapseni opettaja ja osaa kyllä käsitellä lapsia lämmöllä olemalla kuitenkin jämäkkä ja turvallinen.


Sitten tulee vielä mieleen yksi elämän suurista vaikuttajista. Kaikki nämä meidän ihailemat esimerkit. Katselin yksi päivä keskimmäistä poikaani kun poika katseli telkkua kädet ristissä. Poika on kuopuksen ehdottoman ihailun kohde. Eikä aikaakaan kun pikkuinen kiipesi veljen vierelle ja tiedättekö, aivan samanlailla pyrki ilmeitä mukaanlukien siinä istumaan.  Mallioppiminen on varmaan kaikista tehokkainta oppimista (mitäpä siis ihmettelemäään että kuopuskin pyrkii tätä blogia välillä ylläpitämään, kuten kuvasta näitte;)


Sellaista tässä mietin, hetken kun ilman jälkikasvua tässä istuskelen :D

4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Niin, ajatukset ovat kumminkin rakkaissa lapsissa :-D Se on ihanaa se. Ja sekin, että osaat katsoa pieniä arkisiakin asioita ja nähdä niissä hienoa ja hyvää.
Ihana pikkuinen leopardi-leijona!

Dahlia kirjoitti...

Niin Saila, mullakin täällä tämmöinen kissa! Tuo asu kyllä puki kuopusta hyvin. Kaikki on mahdollista kun mielikuvitusta riittää! Hyvää päivän jatkoa sinne teille!

Enna kirjoitti...

Niin kummasti ne ajatukset ja teot palaavat lapsiin, vaikka ottaisikin omaa aikaa itselle. :) Tapaan löytää itseni yleensä lastenvaateosastolta katsomassa lapsille vaatteita, vaikka tarkoitus olisi ollut käydä etsimässä jotain itselle.
Tosi söpö leopardi-leijona teillä bloggailemassa. :)
Me tavataan puhua leopardista tigerinä, samanlaista kangastahan on tyttären tanssipuvussa, tyyliin, että meeppäs nyt vaihtaan se tigeri päälle. :) Nimi kuin nimi, kissaeläin siis kaiketi. :)

Dahlia kirjoitti...

Enna, tosiaankin, tunnistan tuon kuvion siitä tanssipuvusta. Se on tosi kaunis puku. Teillä on sitten siellä kaunis tigeri kun meillä on täällä tämä satumainen leijona. Yhtä kaikki, näin se menee. Sanonpa vielä, että oli mahtavia tanssikuvia teidän tigriksestä siellä blogissa. Eiks kissat just liiku sillee sulavasti. =)