keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Grattis!






Olen niin kesän ja lämmön ystävä että talvi on pimeimmillään koettelemus. Sitten tulee tämä enenevä aurinko joka saa värit esille ja mielen lämpenemään omassa lämpenevässä tahdissaan. Tänään vietimme vapaapäivää maalla. Pakkohan sieltäkin oli napsia kuvia ja herättää eloon kevään ja kesän odotus. Tein melkein ystävyyskaupat lumenkin kanssa, josta lähinnä pidän silloin kun näen lasten siitä nauttivan. Nyt siinä kimmelsi valo. Oma valohoitoni siis jatkuu ;) Tässä vähän otoksia torpalta. Tarkkaan jos katsotte niin näette että meillä on muumit naapureina!

Lopuksi pieni otos kuopuksesta, joka ottaa kaiken ilon irti, myös lumesta:


Ja ihan lopuksi (valonpilkahduksista suurin) haluan onnitella uutta äitiä ja isää, siskoani josta tuli mummo ja siskon miestä josta tuli ukki. Ensimmäistä päivää, elämän seikkailuissa aloitteli pieni miehenalku. Niin on siellä kaukana täältä, onnelliset vanhemmat saaneet oman pienen vauvan turvallisesti maailmaan. Täti, mikä tässä yhteydessä sanan varsinaisessakin merkityksessäkin olen (siskontyttärelleni), minä siis, saanut jakaa nämä onnelliset uutiset ja tunnelmat. Tässä vielä runo vanhemmuudesta.

GRATTIS Lelle med familj! 

Jag vill ge dig

Med en obönhörlig kraft och mjukhet
berör du mitt allra innersta.
Letar dig fram till varje liten vrå.
Dyrkar upp hjärtats låsta rum.
Väcker känslor jag inte trodde fanns.
Väcker mitt slumrande jag.
Jag vill ge dig det finaste jag har.
Jag lägger mitt hjärta i dina händer.
Det är fullt av kärlek.
Det är fullt av längtan.
Jag ger det till dig.
Du gör med det vad du vill.
Mitt hjärta det är ditt.
Av: Ann Johlin

12 kommenttia:

Enna kirjoitti...

Onnea isotädillekin, sehän sä nyt oot uuden, pienen sukulaispojan ansiosta! :)

Siellä se torppakin jo teitä odottelee teitä tulevaksi, hyvin osaan kuvitella kärsimättömyytesi
kesään ja kesänviettoon. :)

Ja taas ihania tunnelmakuvia!

Dahlia kirjoitti...

Isotäti, sehän mä nyt olen! =) Kiitos onnitteluista. Pääsis vielä näkemään uuden tulokkaan. Katselin tänään sillä silmällä maalla paikkoja, että kevättä ja kesää tuli ikävä. Onneksi on hyvä mielikuvitus...ja tänään oli aika lämminkin! Tunnelmakuvista puheen ollen, teillä oli ihanat hääjuhlat, kuvista ja niiden tunnelmista päätellen!

Maria kirjoitti...

Voi mikä kevään valo on tulvahtanut mökkiinne! Samasta valosta olen itsekin ammentanut uutta voimaa päiviin. Tuntuu, ettei sitä pimeyttä olisi enää kestänytkään. Pimeää vielä riittää, mutta talven selkä on taittunut ja päivät pitenevät silmissä. Ihanaa, että lapset osaavat kuitenkin nauttia talven riemuista,

Onnea isotädille minultakin. Runo oli kaunis, luulin ymmärtäväni suurin piirtein sisällön :)

Ihania helmikuun paistepäiviä!

Tiina kirjoitti...

Kyllä se niin vaan on, että ensimmäiset keväisen oloiset valonpilkahdukset saa ihmeitä aikaan pääkopassa!
Tänään oli ihan selvästi jo kevättä ilmassa, "räystäät tippui" ja lumi suli auringossa sellaiseksi ihanan röpöliäiseksi... Kivaa, kohta,ihan kohta on kevät ;)

Saila kirjoitti...

Voi miten kaunis runo vanhemman rakkaudesta! Ja ihania kuvia torpalta, kyllä tämä valo tekee ihmeitä. Ja kuopus, villi pikku mies, kukkulan kuningas :-)

Kirjailijatar kirjoitti...

Ihanaa, että teillä on tuollainen torppa maalla, sellaisesta minäkin olen joskus haaveillut. Aivan ihana valo näissä kuvissa. Täälläkin se paistoi pari päivää ja sitten hävisi.

Marielisa kirjoitti...

Lämpimät onnittelut Isotädille uudesta pienestä sukulaisesta! <3

Kauniita otoksia olet kamerallasi taas tallentanut :)
Valo, ihana asia - ja erityisen ihanaa kun se kokoajan lisääntyy...!

Mukavia helmikuun päiviä sinulle Dahlia <3

Minna kirjoitti...

Talven pimeinä aikoina päivät ovat myös minulle melkoista kärsimystä, ymmärrän hyvin tuskasi... Talven selän jälkeiset ensimmäiset auringon säteet herättelee joka vuosi ihanasti.
Olen jo monta vuotta maistellut ajatusta hiihtämisestä keväthangilla, mutta ei vieläkään ole suksia ilmaantunut. Kuulun siihen joukkoon, jotka on pilattu pakko-koulu-hiihdolla aikoinaan.

Valokuvasi ovat todella kauniita, näistä tulee ihana fiilis. (kaikkien kolmen viimeisen postauksen kuvat ovat superihania!). Haluaisin joskus vielä osata kuvata yhtä hyvin.

Onnea Iso-tädille! Minulle on suotu se kunnia jo yli 5-vuotta. Ei vielä ihan mummu, mutta sinnepäin.

Nautitaan auringon pilkahduksista, se on kuitenkin jo lupaus keväästä!

Dahlia kirjoitti...

Maria: Huomasin kans miten suuri merkitys valolla voi olla. Mietinkin, olenko ennen kokenut sen näin vahvasti. Minustakin tuo runo oli kaunis ja kuvasi vanhemmaksi tulemista. Sydänhän siinä menee mennessään! Sullekin ihania helmikuun paiste päiviä!

Tiina: Niin, se ei edes liity lähenevään puutarhakauteen, niin mahtava asia kun onkin vaan itse valo piristää ihmeellisesti. Mut totta tosiaan tuolla nurkan takana on kevät ja sitten kesä! Odotan mielenkiinnolla Villa Namunkin putarhakautta, tykkään siirtolapuutarhoista ja niiden mökeistä. Ovat niin söpöjä ja kodikkaita!

Saila: Mua kans kosketti tuo runo. Siinä oli runoilija osanut sanoittaa rakkautta hyvin. Ja voi, kukkulan kuningas tuo meidän villi kuopus on. Peloton ja rohkea! Hyvin on välittynyt pikkuisen luonne sulle! =)

Kirjailijatar: Aikoinaan hankittiin torppa miehen kanssa yhteiseksi piilopirtiksi ja se oli meidän ensimmäinen yhteinen projekti(se oli sellainen villiintynyt vanha puutarha). Onneksi ei tiedetty etukäteen miten paljon töitä teettää (naapurin vanha emäntä huuteli toiselta puolelta, että ei kai nyt vaan työleiriksi muutu ;). Kivaahan se on ollut ja nyt on melko valmis, sekä mökki että puutarha. =) Toivottavasti aurinko tajuaa tulla äkkiä teille sinne Turkuun takas!

Marielisa: Olen jotenkin innostunut tästä valokuvaamisesta. Uusi puoli itsessä, kun katselee ympärille ja haluaa ikuistaa kaikenlaisia kokemuksia, kuten tätä, todella odotettua ja ihanaa valon määrää! Niin ja tosiaan, se lisääntyy! =) Sinullekin ihania helmikuun päiviä! <3

Minna: Minua ei sais suksien päälle, ei sitten millään. Aikoinaan ajattelin että jospa laskettelu olis kivempaa ja sitten juutuin hissiin (murrosikäisenä...) ja sen jälkeen en ole suksia katsonut päinkään. Meren jäällä tykkään kävellä (jos on varmasti luotettava). Joskus ollaan siellä talsittu ja otettu kaakaot mukaan. Kitos tuosta mitä sanoit kuvista. Lämmitti kovasti. Nimimerkillä: ei ihan muummu mutta sinnepäin. =)

katariina kirjoitti...

Onnittelut isotädille (näinkö se termi tosiaan on)!!Itse sain tuon tittelin marraskuussa eli olen sulaa vahaa kun pieni Eemipoika käy hymyilemässä meillä!
Minä olen pari vuotta miettinyt että pitäiskö hankkia kesämökki...haluaisin pienen mummonmökin,jostain maalta vaikka kylältä ...mutta en tiedä onko se mun juttu kuitenkaan ja siksi jatkan arpomista. Mulla on selvästi kulkijan luonne ja siksi voisi mökki jäädä ilman käyttäjää, hmm. Tässä vaiheessa vuotta nautin valosta ja pidän PALJON lumesta, mutta pelkään jo tulevaa kevättä, sen kirkkautta, veden lorinaa, unettomia öitä, väsyttäviä työpäiviä. Voisin hypätä kevään yli suoraan kesään, olispa mahdollisuus mennä odottelemaan sitä lämpimään maahan:) Näin me ihmiset ollaan erilaisia!

kanaemo kirjoitti...

Onnea uudelle isotädille!

Ihania nuo kuvat mökiltä. Oikein TUNTEE kuinka kevät jo alkaa heräilemään nurkissa auringonsäteiden myötä. KAUNISTA!

Itse olen kanssa niin kesäihminen kuin olla voi, jotenkin ihan herään eloon kesällä. Yöunetkin lyhenevät monella tunnilla, saatan nukkua vain viisi tuntia kesäaikana yössä ja se riittää. Talvella ei kahdeksankaan tuntia meinaa riittää, voisin nukkua kellon ympäri. :p

Ihanaa helmikuun alkua ja kevään odottelua sekä auringonpaisteisia päiviä sinulle!

Dahlia kirjoitti...

Katariina: Kiitos! Meitä on nyt sitten kaksi isotätiä! ;) Olipa hauska lukea sun kokemuksia keväästä. Pisti hymyilemään. Tällä lumen määrällä tulee lorinaa piisaamaan kun lähtee sulamaan...odotan puutarhaihmisenä ennekaikkea niitä ensimmäisia vihreitä lehtiä. Mökki on kieltämättä sellainen paikka jossa viihtyy jos jaksaa ja tykkää olla paikoillaan puuhastellen. Puutarha on kuin taideteos jota muokkaa ja tekee kokoajan. Ilman sitä en olisi niin innostunut. =)Hyvää viikonloppua!

Kanaemo: Kiitos kovasti! Tuolta minusta tuntui. =) Taidat sitten olla hyvin samanlainen tässä suhteessa kun minä. Talvella mikään uni ei piisais. Mulle kevät on lupaus siitä kesästä jolloin kaikki on heränyt eloon, on lämpöä, valoa ja elämää. Voi olla vähemmissä vaatteissa, uida, olla lähellä luontoa. Meidän koirakin (voi, meinasin vieläkin kirjoitaa monikossa ja sit heti hoksasin et toinenhan on poissa...snif) juoksee ja hyppii kun pupu maalla! Voi, taisin nyt mennä asioiden edelle.;) Hyvää viikonloppua sulle! =)