lauantai 1. tammikuuta 2011

Uusi vuosi


Edellisen kuvan ollessa lämpimän Afrikan auringon alla otettu hetki, on tämänpäiväiset kuvat kylmän pohjolan, Dahlian torpan, uuden vuoden, ensimmäisen päivän hetkistä. Edellisestä käynnistä on pitkä aika. Noin sataa hevosvoimaa vähemmällä,  mutta sitäkin luotettavammalla ajopelillä, nuorilla hevosvoimilla, päästiin vihdoin matkaan. Heti kättelyssä huomasin käyväni taistelua hedelmäpuistani ja niiden tulevista sadoista. Vihollinen jäi epäselväksi. Nelijalkainen ja ehkäpä pitkäkorvainen...Lienekö naureskellut partaansa mitättömiä kanaverkkojani. Nytkään en tiedä kumpi nauraa viimeisenä. Paremman puutteessa suojasin puuparkojani kaikenlaisilla kepeillä ja risuilla, jotka estäisivät runkoja haavoittumasta.




Kuopus nukahti vällyjen väliin päiväunille pesään, jonka rakensimme viime käynnillä kahdesta sohvasta vastakkain. Yhden patterin varassa, ulkovaatteet päällä istuttiin torpan unisessa tunnelmassa. En tiedä mitä mies pohti, ehkäpä vain maisteli uuden vuoden tuomia tunnelmia. Itse liimauduin kiinni patteriin, kahvi toisessa kädessa ja sisutuskirja toisessa. Jotkut asiat eivät muutu, eikä onneksi tarvitsekaan. Katson kevääseen ja odottelen päivää jona saan todeta hedelmäpuiden selvinneen talvesta  (jostain syystä päärynäpuu ja kirsikkapensas ei maistu tuntemattomalle syöpölle).

13 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Oi, olette päässeet torpalle käymään! Ihanaa, saareen ei vieläkään taida uskaltautua...

Puput eivät tunnu tykkäävän kirsikasta eivätkä luumusta eli miellä kelpaa vain omenapuu.

Onnellista uutta vuotta koko teidän perheellenne!

Dahlia kirjoitti...

Pitkästä aikaa tosiaan kävimme.Vai on ne kulinaristit noin valikoivia;) Kiitos kovasti toivotuksista ja onnellista uutta vuotta teillekin! =)

Nti Korento kirjoitti...

Ai että!!
Antaisin ehkä toisen käteni, jos voisin omistaa tuollaisen ihanan torpan!! Ja puutarhan! Ehkä vielä joskus...*haaveilee*

Ihanaa tätä vuotta sinne ja onnea taisteluun pitkäkorvaisten kanssa! :)

Pumita kirjoitti...

Ikävää tietysti että hedelmäpuusi ovat vihollisen À la carte-listalla mutta pupujen puolustukseksi täytyy sanoa että tuon lumihangen alta ruoan etsiminen ei ole lasten leikkiä. Näkevät raukat nälkää. :( Helppo sanoa tietysti kun en omista ihanaa torppaasi ja siihen kuuluvia hedelmäpuita mutta ettei tulisi mitään väärinkäsityksiä niin täytyy vakuuttaa ettei pupun puolustelu johdu kateudesta. ;)

Dahlia kirjoitti...

Nti Korento:Kiitos kovasti kauniista sanoista! Soisin sun näkevän mistä aikoinaan lähdimme liikkeelle torpan ja pihan suhteen. Se oli vaatimaton ja täynnä lähinnä meidän unelmia. Puutarhan hoitoa suosittelen jos missäkin muodossa!

Pumita: Hyvä kun sulla on sydän paikallaan. Tosin luulen että metsässä, enkä sano että naapurissakin;) olis muita puita, jos niitä mielii syödä.Kaupungissakin näkee nykyään ihmeen paljon pupuja. Puutarhaa harrastaessa sitä tulee näin reviiritietoiseksi, muuten sitä ei kohta olis. Kesällä taistelu on etanoiden kanssa.

Mukavaa alkanutta vuotta teille!

Saila kirjoitti...

Kivoja kuvia ja tunnelmia. Hyvää alkanutta vuotta!

Dahlia kirjoitti...

Saila: Kuten myös! =)

Marielisa kirjoitti...

Oi onnelliset kun on tuollainen torppa! <3
Harmitus kyllä nuo pupuset, niin suloisia kuin ovatkin, niin tiedän mitä harmia voivat saada aikaan...vaikka ei omakohtaista kokemusta (vielä!) olekaan niin siskon kamppailua niiden kanssa olen katsellut läheltä - puutarhaharrastajalle ne ovat kyllä riesa.

Mukavia hetkiä uuteen vuoteenne!

Dahlia kirjoitti...

Marielisa: Kyllä, niinkin söpö eläin voi tosiaan olla vihollinen. Yksi puista joita suojelen on häälahja ja omenapuut kasvavat tosi hitaasti! Sullekin ja sun perheelle toivottelen hyvää alkanutta vuotta! =)

Maria kirjoitti...

Tulipas jännä olo, melkein aistin millaista voisi olla, kun saapuu tuommoiseen rakkaaseen paikkaan pitkän tauon jälkeen. Mökin hiljaisuus, vilu, kaikki kesästä muistuttava siinä käsillä, lämpöä hohkaava patteri... ai jai. Teillä on kyllä ihanan torppa. Toivotaan parasta hedelmäpuillesi.

Dahlia kirjoitti...

Maria: Voi tiiätkö, just tollanen olo mulla oli. Tosi hyvin kuvasit! Kaikki nukkui kylmää unta ja oli silti siinä. Arvaa tuliko kevättä ikävä? Luulen, että täytyy käydä muutama kerta nojaamassa patteriin kirjat ja lehdet ympärillä niin jaksaa odottaa;)Kyllä mä kovasti yritin puitani suojata. Puutarhaihmisenä ymmärrät! =)

Enna kirjoitti...

No voihan ketkales sitä viheliäistä puusyöppöä, joka iski kalisevat hampaansa puihisi! :) Puut varmasti moisesta kohtelusta sisuuntuneina vetävät pidemmän korren ja pukkaavat uutta versoa! Näin ainakin toivotaan. :) Kuvissa viipyilevä odottava tunnelma.. kesää kohti mennään. :)

Dahlia kirjoitti...

Kevättä kohti vaikka hampaat irvessä;) Viheliäinen oli ja nyt on kyllä niitä mun suojauksia puun ympärillä että saa olla aikalainen ketkale jos meinaa niistä aterioida!Just sain tuon omenapuunkin siihen kuntoon että tuottaa jo hedelmiä. Eikös me puhuttu siitä miten hitaasti ne kasvaa. Yksi ateria yhdelle ahmatille voi käydä kalliiksi...toivotaan nyt parasta!