maanantai 3. tammikuuta 2011

Naapurisopu


Naapureilla on merkitys. Edelliseen inserttiin liittyen. Torppamme sijaitsee nykyään kahden asuintalon välissä. Toiselta puolelta perilliset ottivat pois vanhan torpan ja rakensivat talon tilalle.  Vaikka suren vanhojen rakennusten poistamista, ymmärrän ettei kaikilla ole samaa rakkautta vanhoja rakennuksia kohtaan tai tarvitsevat ehkä tontin toisenlaiseen tarkoitukseen. Meille tilanne on sinänsä kiitollinen. Keskellä on turvallinen olla. Pikkuinen torppa, johon olemme niin kiintyneitä on tahattomasti isompien suojassa. Liitereitäkään ei tarvitse lukita. Tosin tarkoitukseni oli tänään blogata tuosta pienestä kaverista (isojen talojen pieni kaveri!) joka ripein kintuin tuli moikkaamaan kuopusta ja meitä(kin). Liene maaseudun rauha muovannut kisun mielenterveyden niin hyväksi, ettei pelännyt pientä innokasta lasta (ehkä oli niin hoksu, että huomasi paksut tumput joilla ei kiinni oteta eikä hännästä vedetä). Siihen istuutui ystävydestä iloinen kuopus. Pitkään tervehtivät toisiaan ja olihan siitä aikaa kun viimeksi tavattiin. Lienekö kisu kuiskannut, että kiva kun se teidän kissankokoinen, mutta koira kuitenkin jäi kotiin. Kaikki eivät tule yhtä hyvin toimeen keskenään.

10 kommenttia:

Maria kirjoitti...

:):):)

Ihana ystävysten kohtaaminen!

Saila kirjoitti...

Heh, niin tosiaan, kissoilla ja koirilla on kielimuuri välissä - vaikka joskus molempien tekee mieli leikkiä, ne ilmaisevat sen niin eri tavalla, että toinen ymmärtääkin sen uhkailuksi.
Kivoja kuvia, lapselle lumi onkin mukava tömpsähdysalusta. On mukavaa, että on mökkinaapureita. Minäkin olen juuri tuosta syystä, ja muutenkin, tyytyväinen että taloni on kylässä eikä keskellä yksinäistä korpea.
Tuohon liittyen: kun asuin vielä Helsingissä, osuin kerran kahden työkaverin huoneeseen, jotka väittelivät metsä-sanasta. Toinen, länsisuomalainen, sanoi mettä ja itäsuomalainen mehtä. Kysyivät minulta, kumpi on oikein, tai siis kumpi on yleisempi tai kumpaa käytetään esim. Helsingissä. Katsoin heitä kieroon ja sanoin ettei kumpaakaan, tietenkään. Se on skutsi, korkeintaan vaihtoehtoisesti skuge!

Dahlia kirjoitti...

Maria ja Saila, olette siellä hengessä mukana, kiva! Oli jotenkin niin mukava kohtaaminen. Ei ihme että olette kissaihmisiä. Ne on kivoja. Tulevat kun tahtovat ja tekevät iloiseksi. Olihan tuossa hauska tarina Sailalla.Erilaisuus on rikkaus kun sen oikein ottaa. On mulla yksi harvinainen kuva kun meidän koira leikkii naapurin kissan kanssa. Se oli silloin vielä pentu ja avoimempi uusille asioille!=)

Nti Korento kirjoitti...

Ai että! Kisulaiset on ihania! Meillä on nykyään vain koiruus, kun nykyiset naapurit eivät tykänneet ulkoilevista kissaveljeksistä, taajamassa kun ollaan...Se siitä naapurisovusta sitten..
Pääsivät onneksi ihanaan paikkaan maalle, mutta välistä on kamala ikävä poikia!!
Ihanat kuvat! :)

Dahlia kirjoitti...

Nti Korento: Voi, eläimistä on tosi vaikea luopua. Hyvä kun löytyi mukava koti. Lapsena minullakin on ollut kissa. Nyt ainut kissakaverini on tuossa naapurissa. Tuli kerran yllättävästi meillä kotona portaissa vastaan (menossa ulos) ja katsoi minua, ikäänkuni "mitä SÄ täällä teet?" Ihaltava itsevarmuus;)Sen nimi on Napoleon ja se on muuttanut tänne Ranskasta. Monsieur Napoleon! =)

Marielisa kirjoitti...

Ihana postaus ;)

Naapureilla ON merkitystä!
Meillä oli entisellä paikkakunnalla tosi hirveät lähinaapurit, loppuajasta jopa otettiin lumitöistä yhteen ja ai että oli ihana muuttaa pois!
Harmi vain sen nuorenparin puolesta, joka talomme osti.
Näihin pariin vuoteen täällä on sitten mahtunut muutama naapuri, aika neutraalia porukkaa tosin.
Nyt meillä on kivat naapurit, oikeesti!
Ja jostain kumman syystä joku naapuriston kissa vaihtoi hieman reviiriään (?) kun me muutimme tähän nykyiseen taloon - aluksi tassunjäljet kulkivat ihan takaovemme vierestä, mutta nyttemmin kisu kulkee jään reunaa rannassa...haistoi kaiketi koiramme, joista toinen ei voi kissoja sietää - koskaan eivät ole toisiaan kohdanneet kyllä, hajujäljet ovat kaiketi riittävät, puolin ja toisin.

Mukavia talvipäiviä teille!

kanaemo kirjoitti...

OOOOOH! IHANA postaus, kuin minua varten! :) Omassa blogissani juuri tänään kirjoittelin kissa- ja koira-asiaa. Meillä on yksi koira ja kaksi kissaa, kohta tulossa kolmas kissalanpoika taloon. Meidän koiruus RRRRRRAKASTAA kissoja. On vähän höpsö karvakuono, mutta niin kiltti, ettei ikimaailmassa tee kissakavereille mitään pahaa. Pyytää leikkimään ja joskus saakin Nemi-kissan juoksuttamaan itseään. :) Leikkiminen tapahtuu täysin kissan ehdoilla ja yleensä kissa riehaantuu vasta kun koira kyllästyy pyytelemään ja menee omaan petiinsä murjottamaan. Kissa ottaa spurtin sata lasissa koiran kuonoa hipoen, kurvaa keittiöön, U-käännöksellä takaisin eteiseen ja sieltä yläkerran rappusille kyttäämään. Koira nauraa naama lytyssä rappujen juurella ja alkaa taas pyytämään uutta kierrosta...
Meidän koira on adoptoitu vuosi sitten Viipurista ja muita ehtoja ei tulokkaalle ollut, kuin että on lapsi- ja kissaystävällinen. Koko koiran sopeutuminen uuteen elämään on suurelta osin meidän kissan ansiota, tytöt ovat parhaat kaverit ja koira on niin tossun alla, että antaa kissan jopa syödä omasta kupistaan... Kissa opetti heti alkuun koiralle kuinka ruokaa kerjätään jääkaapin edessä, kun kissa meillä osaa kaikkia temppuja, istuu, antaa tassua, jne. Myös tallikissa Pertti on Lida-koiralle hyvin rakas ja toverukset putsaavat toistensa korvat aina tavatessaan. :)

Dahlia kirjoitti...

Marielisa: Huh joo, aina saa jännittää kun muuttaa minkälaiset naapurit on;) Meillä oli kerran yläkerrassa yksi naapuri joka keskellä päivää (!) valitti miten kovalla telkku on. Siitä tuli toki puolin ja toisin sanottua ja paha mieli. Oli kiva muuttaa pois. Nyt ei ole yläkerrassa naapuria. Tällähetkellä ei moista ongelmaa ole kaupungilla eikä maalla. Maalla kaikki tuntemattomatkin tervehtii. Vanha monenpolven "kyläukko" oli tajunut kysmättä laittaa polttopuukasankin kerran keväällä (ostetaan aina siltä) ja laskun oveen kiinni. Kevättä odotellessa! =)

Kanaemo: Eipä ihme, että mulla oli niin tuttu olo kun kommasin eilen sun inserttiä teidän nelijalkaisista ystävistä. Oli kiva lukea teidän koiruudesta ja kissan ystävyydestä. Siinä olis meillä ihmisillä oppimista! Ei tartte olla samaa maata tullakseen toimeen, tai lähemmin sanottu ollakseen hyvä ystävä! Se Viipurista adoptoitu koira, Lida oli todella söpö kuvissakin. KOirankuiskaajahan sitä tuo esille, että koira(kin) kuntoutuu ja oppii luottamaan kun pääsee turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Kuvasit muuten niitten leikkiä niin hyvin että hetken jo lähes näin miten se tapahtuu. =)

Tirriliisa kirjoitti...

Ihana huomio tuo maaseudun rauhan vaikutus kissan mielenterveyteen. Meillä taisi maaseutu ja ihmiset siellä tehdä Elmeristä elämää rakastavan kissan.Niin hyljätty kun oli meille tullessaan eikä vähään aikaan kelpuuttanut kuin vessan lavuaarin kodikseen.
Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa!!

Dahlia kirjoitti...

Tirriliisa: Eläimet ei osaa valehdella, vielä vähemmän valehdella itselleen, joten niistä näkee kun asiat ovat hyvin. Kiva kuulla Elmeristä. Meidän koirat (nykyään enää yksi) oli ja on aina niin iloisia ja täynnä elämää kun pääsevät maalle! =)