sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kirjan ja mörön lumoissa





Kun minusta ei kuulu mitään olen normaalin arjen lisäksi a) aloittanut työt b) aloittanut uuden maalausprojektin c) lukemassa kirjaa jota pidän neronleimauksena. Nyt olen tehnyt tätä kaikkea! Enkä voi olla laittamatta pientä inserttiä sikäli kun joku teistä vielä nappaisi tämän kirjan omaan lukemistoon: Chris Cleave: the other hand. Siinä tarinassa ikäänkuin kiteytyi jotain oleellista meistä ihmisistä. Älykäs, lämmin, kauhistuttava, huumorintajuinen, koskettava. Jokainen  humanistiksi itseään tituleeraava nauttii varmasti sen lukemiseta ja tarinan herättämistä ajatuksista. En tiedä löytyykö vielä suomeksi, mutta oli suhteellisen helppolukuinen englanniksikin. Chris Cleavella on omat kotisivut, jossa kirjaa esitellään TÄSSÄ .


Kuopuksen oma tämänpäiväinen taideteos!

Meidän ikkunan alla on kuopuksen tekemä mörkö. Sitä käydään katsomassa ikunnalla välillä.
:Äiti, tule katsomaan hieno mörkö!

4 kommenttia:

Nti Korento kirjoitti...

Ihana mörkö!!! Olen henkeen ja vereen mörköihmisiä! :)
Ja täytyypä tuo kirja (tai nimi) laittaa korvan taakse...

ps. Kun minusta ei kuulu, olen vain saamaton. Saatan kyllä naamioida sen taitavasti angstaamiseksi tai yleiseksi elämäntuskaksi :D

Dahlia kirjoitti...

Nti Korento: Lue ihmeessä! Tärkeintä on minusta että voi hyvällä omallatunnolla ottaa aikaa itselleen. Täällä meillä on kans viha/rakkaussuhde mörköihin;). Tosin täytyy myöntää, että meidän erittäin voimakkaan tahdon omaava kuopus kävi illalla myöhemmin ulkona ja halusi hallita myös mörköä ja oli ikävä kyllä rikkonut sen. Noh, möröthän voi olla monessa muodossa;)

Pumita kirjoitti...

Minä löysin kirjan ihan vahingossa jostain lentokentältä muistaakseni ja ihastuin. Luin myös englanniksi ja ihan lukioenglannilla pärjäsin. Yksi naisista/tytöistä puhui ihanaa murretta (Jamaicalta jos en väärin muista) ja sitä oli ilo lukea. Kirjan teema on myös mielenkiintoinen ja tärkeä mutta ei siitä sen enempää kun "ei kuulemma saa kertoa". ;)

Jos et ole vielä lukenut niin suosittelen lämpimästi Kathryn Stockettin The Help, mielellään englanniksi. 500 sivua meni hujauksessa. Ihana kirja!

Dahlia kirjoitti...

Pumita: Arvelin että ehkä olet lukenut sen. Joo, ei kerrota tarinaa;) Siellä oli tosi hauskaa englantia välillä. Se jotenkin kuvaa just sitä miten todelliseksi ja eläväksi tarina tuli yksityiskohtia myöten. Oli niin helppo samaistua ja ymmärtää hyvinkin erilaisia kohtaloita. Tosin mua viehätti myöskin välittyvä analyysi ja ymmärrys kehytysmaiden ja länsimaiden välisistä eroista.Ja kosketti se tätä ihmisenä olemistakin hyvin. Noh, en nyt intoudu kirjoittamaan enempää jos vaikka joku intoutuis sitä lukemaan. Mulla on vielä se yks sun suosittelema kirja lukematta. Mut hei, pistän tämänkin kirjan mieleeni. Katsotaan kumman löydän ensin! Nyt on lukuputki päällä!