maanantai 17. tammikuuta 2011

Amarantine

video


Lienekö kylmä talvi saanut sydämestä esille Afrikan matkan tunnelmia. Tein pienen videon matkastamme Etiopiaan 2009, jolloin haimme kuopuksen perheeseen. Videosta sanon pieni, mutta muistot on itselle kultaakin arvokkaampia. Jaan mielelläni matkan tunnelmia. Syntymisiä perheeseen on monenlaisia. Adoptioäiti ei välttämättä jaa adoptioon liittyviä yksityiskohtia, ne ovat usein lapsen omaa henkilökohtaista historiaa, kuten biologisille äideille synnytyksen yksityiskohdat. Rakastumista taas jakaa mielellään, eikä siitä koskaan kyllästy puhumaan, sitä muistelemaan ja sen tunnelmaa jakamaan! Muista lapsista tein aikaisemmin videon kun olivat pieniä muistoksi. Nyt on tästä kuopuksenkin videomateriaalista suurin osa lähes kaksi vuotta vanhaa. Aloitin aikoinaan blogin adoption alkuvaiheessa, joten sitä seuranneillekin haluan tämän pienen muiston matkasta vielä laittaa. Kappale taustalla on Enyon Amarantine, joka tarkoittaa ikuista (everlasting).

You know when you give your love away
It opens your heart, everything is new
And you know time will always find away
To let your heart believe it's true

You know love is everything you say
A whisper, a word, promises you give
You feel it in the heartbeat of the day
You know this is the way love is

Amarantine
Love is, love is, love...
You know love may sometimes make you cry
So let the tears go, they will flow away
For you know love will always let you fly
How far a heart can fly away
Amarintine
Love is, love is, love...

You know when love's shining in your eyes
It may be the stars falling from above.
And you know love is with you when you rise,
For night and day belong to love

25 kommenttia:

Enna kirjoitti...

Niin ihanan liikuttava video, voin vain yrittää kuvitella mitä tunteita ja muistoja kuvat ja musiikki herättää sussa ja perheessäsi, kun täälläkin nostatti kyyneleet mun silmiin ja hymyn huulille. :)

Dahlia kirjoitti...

Enna: Osuit naulan kantaan, se nostatti paljon pintaan herkkiä hetkiä. Lämmitti mieltä kun luin sun kommentin. Tänäänhän sä tuon meidän päivänsäteen näit. Meinasko se viedä sulta puhelimen? ;) Kiitos vielä, mahtava kun tunnelma tavoitti, ja vielä kirjoitit niin kivasti!

kanaemo kirjoitti...

Videosta huokuu niin suuri rakkaus ja välittäminen, että täällä(kin) tippa silmässä sitä katselin. Enyan musiikki on aina ollut minusta ihanaa ja sopi tunnelmaan täydellisesti. Liikutun helposti tuollaisista kuvista ja tunnelmista, mutta se saa minut myös tajuamaan entistä enemmän, miksi elämä on elämisen arvoista ja niin ihanaa! :) KIITOS!

Saila kirjoitti...

Aikamoinen hymypoika tuo teidän kuopus! :-) En nyt halua olla mikään rasisti, mutta viime vikonloppuna kun tapasin kummisetäni ja serkkuni äitini luona, aloimme jostain syystä, jota en muista, puhua vauvoista. Setä totesi, että hänestä kaikkein kauneimmat lapset taitavat olla tummaihoisia. Hetken mietittyämme olimme kaikki samaa mieltä. Suklaasilmät, valkoiset hampaat, kaunis iho, pörröinen villatukka; ihanat!
Itse asiassa, näin itse lapsena paljonkin aasialaisia lapsia, johtuen seudusta, jolla asuimme. Paljon myöhemmin parikymppisenä opiskellessani tutustuin hyvin kahteen japanilaiseen opiskelijatyttöön. Kerran, taas jostain syystä jota en muista, puhuimme vauvoista. He ihastelivat: "Eurooppalaiset vauvat ovat ihania!" "Eivät ole", sanoin, "ne ovat kuin vaaleanpunaisia ryppyisiä possuja. Teidän vauvat vasta kauniita ovat, kuin nukkeja", ihastelin. "Ei, ei!", he huusivat, "ne ovat kuin pieniä apinoita!" :-D

Anonyymi kirjoitti...

Sait miehen kyyneliin! Kiitos, kaunista/A

Dahlia kirjoitti...

Kanaemo: Rakkaus on suuri asia. Enyan löysin ihan vasta, kumma kyllä. Sanatkin sattui sopimaan tässä kappaleessa kivasti, joten valitsin sen. Muistan kun odotettiin kuopusta ja katselin yhtä halumatkaa Etiopiasta videona. Meinasin tukehtua;) Kuopuksen saaminen on ollut meille pieni ihme, josta usein huokaa kiitosta ylöspäin! Tätä tehdessä, ajattelin, että jää kiva muisto myöskin pikku kuopukselle.

Saila: Pisti hymyilemään sun keskustelut vauvoista. Tällä hetkellä taidan itse tykätä pienistä suklaisista vaivoista, joiden suloisuutta kuvasit niin hyvin! Tosin siinä yksi-kaksi vuotiaana minusta lapset on niin suloisia kaikki, että puren hampaita yhteen (kuten teen kun on jotain tosi söpöä) tuon tuosta. Hyvin on lapsiin ja eläinten pentuihin luotu jotain ainutlaatuisen söpöä, jotta saisivat sen hoivan mitä tarvitsevat! =)

Anonyymi: Oma ukkoko se siellä yövuorossa kyynelehtii? ;) Taisit olla pätkän yhdessä pääroolissa? Ajattelin, että tulee kiva yllätys kun käyt katsomassa mun blogia yön pimeinä tunteina. Ei päästetä sua unohtamaan meitä silloinkaan! =)

Dahlia kirjoitti...

Kanaemo: mun piti tietenkin kirjoitaa HAKUMATKAA!

Dahlia kirjoitti...

Saila: Huh, tuolla sunkin vastauksessa uskomaton kirjoitusvirhe, VAUVOISTA tarkoitin kun kirjoitin vaivoista...ei pitäis aamuvarhain kirjoittaa kun kädet ei tottele. Tosin niin suloisia kun ovatkin, niin vaivaakin niihin liittyy;)

Tirriliisa kirjoitti...

Olipa ihana video, kiitos siitä! Juuri tässä sairaslomaa vietän ja telkkarista tulee Adoptiotarinoita ohjelma.Olen käynyt Pride valmentaja koulutuksen, joten sitä kautta adoptioasia on hieman tuttua ja kiinnostaa kovasti.Tällä hetkellä työhöni kuuluu valmentaa perheitä kehitysvammaisille lapsille.
Mukavaa viikonjatkoa!!

Dahlia kirjoitti...

Tirriliisa: Tämänhetkinen adoptiotilanne Suomessa on siinä mielessä surullinen, että odotusajat ovat epäinhimmillisen pitkiä! Sulla on varmasti mielenkiintoinen ja antoisa työ. Tosin nyt toivotan sulle kovasti toipumisia! =)

Marielisa kirjoitti...

Ihana, ihana video - Kiitos tästä Dahlia!
Olen sanaton, kerrankin.
Enya myös osuu ja uppoaa, aina.

LOVE IS!

Dahlia kirjoitti...

Marielisa: Minkä tein, sulla on niin hyvin sana hallussa! =) Oli itse asiassa nytkin. Kiitos kovasti tästä. Löysin uutta kivaa musiikkia samalla! LOVE IS! <3

♥ Hannele på Hisingen kirjoitti...

Me ollaan oltu huonoja filmaamaan, mutta valokuvia ottettiin, kuopuksestakin..

(kul att vi har samma staty, vi släpade hem vår staty från Rom, men då var det vår 25:e bröllopsdag ;)

Dahlia kirjoitti...

Hannele: Meidän patsas ja siis naimisissa oleminen on nyt sitten vasta 5-vuotta. Hyvä kun on kestävä;) Nykyään on niin helppo kuvata kaikella tapaa. Kamerarallakin saa filmipätkiä. Täytyy kyllä myöntää että tuollaisen videon tekeminen vaati apua talon nuorisolta. =)

Nti Korento kirjoitti...

Ihana video, ihana musiikki!
*Huokaus*
Elämä olisi niin tyhjää ja turhaa ilman Rakkautta.
Keep up good work, Dahlia! <3

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi miten kaunis lahja lapselle ja meille muillekin. Minäkin kamalana herkistelijänä olin täällä pala kurkussa. Video henkii rakkautta.

Dahlia kirjoitti...

Nti KOrento: Näihän se on, rakkaus on elämän suola!Siitä saa paljon voimia sekä antaessa että saadessa. Kiitos kovasti!

Kirjailijatar: Sitä kun tekee tunteella jotain, on tosi iloinen kun se koskettaa.Kiitos palautteesta. Oon ite tosi kova herkistelijä.

Maria kirjoitti...

Olet ihana uusi tuttavuus!Kiitos tästä♥

Salanimi kirjoitti...

Ihana, liikuttava video! Kylläpä aina herkistää, kun näkee ISOA rakkautta ♥

Dahlia kirjoitti...

Maria: Voisko kauniimmin sanoa, kiitos kovasti ja ehdottomasti samoin! <3

Salanimi: Meidän ikioma rakkauspakkaus, kiitos! Arvaan että tunnistit vastaavat kokemukset. Nähdään viikonloppuna! =)

Embootsi kirjoitti...

Eksyin vahingossa blogiisi, mutta on pakko kommentoida... ihan ylisöpö kuopus teillä, pikku aurinko :) Ja aivan ihana talo!

Dahlia kirjoitti...

Embootsi: Miten kiva kun eksyit ja vielä kommentoit, teit iloiseksi. Meidän kuopus on pikku pakkaus aurinkoa kans! Katsoin pikaisesti sun nikin kautta blogiasi ja jos ymmärrän oikein saadaan täältä toivotella sulle onnea kirjoitusten parissa!

Marianne kirjoitti...

Kerta kaikkiaan koskettavaa, itkettää ja ilahduttaa...ihana :)
Lasta vaille jäänenä aihe on läheinen.

Pumita kirjoitti...

Aivan ihana video! Kourasee syvältä. :)

Dahlia kirjoitti...

Marianne: Kiitos kovasti. Jos aihe kiinnostaa enemmän, on mulla adoptio-otsakkeen alla mietteitä pitkin matkaa. Tämä video on pitkän odotuksen tulos ja kuten kirjoitin aiemmin, kuopuksemme on meille pieni ihme joka toteutui! =)

Pumita: Kiitos sinullekin kovasti mukanaelämisestä! Sinä varmaan ehditkin olla blogikaverini jo aikaisemmin ja lueskella niitä odotusinserttejä, joten kiva jakaa näitä Etiopian matkan tunnelmia. =)