maanantai 3. lokakuuta 2011

Kuulumisia!

Hyvää syksyä! Pitkästä aikaa täällä, sisään kirjautuneena kädet näppäimillä blogitekstiä luomassa (kuopus on isänsä kanssa kalassa). Ajattelin muutaman hetken vieraantuneeni blogimaailmasta, mutta käytyäni itseni kanssa keskustelua huomasin, että pidän bloggailusta sinänsä, mutta voin olla siinä puoliaktiivinen. Voisin ohittaa sellaisen nk. kognitiivisen harhan siitä että vaihtoehtoja on vain kaksi; täysillä tai ei ollenkaan. :) Minusta ei tällä hetkellä ole siis kumpaankaan. Mutta tänään aloitan bloggaamisen. Tintin kommentti edelliseen sai mut iloiseksi. Ajatella, että joku muistaa juttuni tässä loputtomassa bittiavaruudessa. Kiitos! Ja Ennalle kans erityinen kiitos tunnustuksesta (monikossa itseasiassa). Puhallatte eloon vanhan bloggaajan liekin! :) Ajattelin kirjoittaa hiukan noiden omien tunnisteiden pohjalta. Tiedostan, että tästä insertistä tulee pitkä. Eli ääripäästä toiseen nyt tänään ,tämä minun bloggaaminen ;)

Tämä teille kaikille kanssabloggaajille!

 LAPSET
Aloitan lapsista (yllätys yllätys)
Jatkan siitä mihin ennen blogipaussia jäin, näihin muutoksiin lasteni, esikoisen ja kuopuksen elämässä. Muutoksiin minun elämässä myöskin. Nyt nämä muutokset ovat tapahtuneet ja niissä on eletty niin pitkään että uusi tilanne on löytänyt tasapainonsa. Esikoinen on armeijassa Kajaanissa. Käytiin siellä ensimmäisenä viikonloppuna ja nyt voin tässäkin todeta, että meidän armeija on ihan sivistysvaltion armeija ja kauhujutut jota vanhempi miesväki kertoo on joko historiaa tai sitten ajansaatossa uuden muodon saatua tarinaa;) Olin aivan hajalla kun bussi kaupungista lähti eka kertaa (sotilaskuljetus siinä sanotaan). Tuli se sama olo joka mulla oli kun samainen poika vietiin sylistä vastasyntyneenä bilirubiinin takia valolampun alle. Reippaana hyvästelin ja sitten vaaransin varmaan liikenteen kyynelsilmin. Nyt sitten olen huomannut että sama auto tulee ja lähtee lähes joka viikonloppu. Ryhdikäs esikoinen armeijan vihreissä on vakuuttanut mieleni pärjäävyydestä ;). Kaikki odotetaan sitä silti ilolla kotiin ja perjantai-illanherkut on nyt perheen vakiintunein tapa (aina löytyy hyvä syy herkutella, obs!). Silloin ollaan lähes aina kaikki hetki koolla!


Tällainenkin lakki vaihtui baretin tilalle hetkeksi kun IB-oppilaat lakitettiin. Armeijan vihreät vaihtui baretin lisäksi siis ihan juhlapukuunkin heti syksyn alussa.

Saatuani siis sydämeni ehyeksi edellisestä lähti sitten kuopuskin päiväkotimaailmaan. Lyhyin päivin aloitti ja aluksi itki mennen tullen. Jonkinlainen hätä pienellä miehellä aluksi oli ja ennenkuin me vanhemmat pahemmin säikähdettiin (adoptiokuvio saa aikaan kauheita pelkoja lapsen hylkäämiskokemuksesta tällaisessa tilanteessa) oli pieni mies rauhoittunut ja lähti ilolla leikkimään, istahti autoon hakiessa ja aloitti loputtoman tarinoinnin asioistaan joka asioiden loputtua päättyy yleensä lauleskeluun ja  kysymyksiin. Rauhoittava äänimaailma takapenkillä ei hevin lopu. "Lähdetäänkö me tänään ongelle...virvelillä? " :)

Pienikin mies vihreissä ;)
ja ISO kala! :)

ARJESTA

Olen aloittanut lähes kokopäiväisen työnteon (80%). Keskiviikkoisin olen kuopuksen kanssa kotona ja jos kaikki menee kuten kuvittelen olen iltaan mennessä tehnyt pyykit ja vähän muutakin kodin eteen. Töitten päälle ei hirveästi mieli tekemisiä kasata ellei ole pakko. Eilen (keskiviikkopäivä ja taloudellisia ihmeitä odottava mahdollisuus) totesin naapurille että taitaa torpalta haetut omenat joutua heittämään ellei niile tee jotain, eikä kauaakaan, toi naapuri mehumaijan ja keittelin niitä omppuja tovin kunnes  minimanista haetut vihreät lasipullot oli täynnä omenamehua. Mikä helpotus. Muut joivat mielellään, mutta kuopus halusi mehua! Sitä kaupasta haettua appelsiinimehua mitä muutenkin juodaan. Vaikea on pienen ihmisen poiketa totutusta joskin tämä pätee ihmeen paljon meihin isompiinkin kuten edellä jo olenkin omalta kohdalta kuvaillut.

PUUTARHA JA TORPPA



Tämä pieni kasvilava oli tämän kesän ainut uusi tekele torpalla. Siinä kyllä kasvoikin sitten rehevästi kaikenlaista.
Rikkaruohokin on kaunis maljakossa ja hyvässä seurassa!
Minä ja kuopus nurkkauksessa jossa syreenit kasvavat. Tässä myöskin meidän toistaiseksi ainut klematis (alppikärhö).

 Miten musta tuntui että hyvä kun ehti yhden lajin/kasvin toivottamaan tervetulleeksi oli jo seuraavan vuoro. Mutta sieltä ne tulivat kaikki toivotut ja vähemmän toivotut omalla vuorollaan!



RUOKA
Kuopuksen syntymäpäivät torpalla oli ehdottomasti myös kulinaristisesti kesän muistettavin. Siskoni Ruotsista vastasi pääruuasta ja minä jälkiruuasta,  kakusta. Sisko oli jaksanut poimia puutarhan villimansikat kaunistamaan pöytää kukkien lisäksi.

Sisko kokkailemassa


Synttärisankari!
Tarkasti kuulolla!


Onnea!
Suomme siskon miehelle vielä jälkiruuan päälle sauhut. Eipähän tule raittiinilman myrkytystä;)

ADOPTIO
Tapaamme kotikaupungissa adoptioperheitä säännöllisesti. Tässä yksi ihastuttava kuva tapaamisesta. Sen tunnelmissa päätän tämän ensimmäisen insertin pitkän tauon jälkeen.


sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Blogipaussi ja sitä ennen pieni haaste!


Kesäiset päivät, ensimmäiset, ovat vieneet minut aivan mennessään. En ole koneen äärellä paljoa pysähtynyt olemaan. Puutarhan rakkaat kaunistukset pukkaavat nyt mullasta ja olemme taas löytäneet oman yhteisen sävelen. Minä hoidan ja ne kaunistuttavat, rauhoittavat ja ilahduttavat. Torpan  puutarha on nyt melko valmis ylläpidetäväksi kesää varten. Vanha uima-allas on poistettu torpan pihalta. En uskalla pitää sitä niin kauan kuin kuopuksen putoaminen sinne olisi mahdollisesti kohtalokasta (painajainen). Joskus laitan siihen lammen, mutta nyt meidän (viisi metriä halkaisijaltaan) kuoppaan laitetaan trampoliini. Se sama joka ilmakuvissa näkyy joka pihalla, vaan ei vielä meidän. Vaikuttaa sille,että lapset siinä todella viihtyvät, joten vaaroista pienempi on tuleva puutarhaamme tuota pikaa.

Ensimmäinen kattaus: kevätesikkoja, krookuksia, narsisseja ja keltavuokkoja, a lot! :)

Hyvin oleellinen osa kesää: riippumatto!
Tänä kesänä ei hyttyset aterioi meitä eikä kärpäset meidän aterioita...hyttysverkko löytyi pöydän luo Ikealta.
Tässä me mennään ja suunitellaan kesää varten ostoksia. Mies kulki perässä ja näemmä nappas tämän kuvan. :)

Sain haasteen Salanimeltä; iso kiitos! Komean pokaalin lisäksi se kuului näin: kerro 8:n tunnustusta ja anna pokaali kahdeksalle eteenpäin. Jos vaikka blogiluettelosta löytyisi kahdeksan, jotka haluaisivat kertoa itsestään, niin pokaali on teidän!

 1) Kahdeksan on mun onnennumero, ollut jo pienestä tytöstä lähtien. Kahdeksan on kaunis muoto. Ympyräthän kaiketi symbolisoi ikuisuutta. No, kahdeksikossa niitä on kaksi ja sehän sopii minulle...

2)...joka olen suurperheen äitinä aniharvoin yksin. Kävin pitkästä aikaa torpalla ihan itekseni ja se tuntui jopa hiukan hassulle mutta todella hyvälle!

3) Olen hurahtanut tähän puutarhahommaan vuonna 2004 kesällä jolloin hankimme torpan. Puutarhassani nautin omasta kädenjäljestä villin ja elävän keskellä. Taideteos sitten elää omaa elämäänsä, akileijat ja muut ystävät löytyvät mitä ihmeellisimmistä paikoista ja aina kauniimmin kun mihin itse olisin osanut ne laittaa.

4) Blogia seuranneet tietävät että olen usein maalaamassa "kaikkea". Mikään ei mielestäni tuo niin paljon uutta ilmettä ja iloa silmälle kuin uusi maali.

5) Esikoiseni kirjoitti nyt IB:stä ja lähtee kesällä armeijaan. En pidä armeijasta mutta itselläni ei ole asiaan niin paljon sanottaavaa. Minun on siis totuttava, että lapset itsenäistyvät ja tekevät omia päätöksiä ;)

6) Kuopus taasen aloittelee kahden vuoden kotona olemisen jälkeen syksyllä päiväkodissa. Olen siitä iloinen koska kuopus on ehdottomasti sosiaalinen kaveri ja tarvitsee päiväkodin tarjoamia puitteita ja kavereita tässä vaiheessa. Uskon että perusturva on aika hyvällä mallilla.:)

Here I come!

7) Kesä on mielestäni ihana vuodenaika. Uiminen on mielestäni taivaallista kuten lämpö, vehreys, linnunlaulu, lämpö, kukat, luonto...kesä siis, joka vuosi yhtä odotettu!

8) Olen kovasti iloinen bloggailun antamista ihmissuhteista ja oman blogin luomisesta ja siltikin koen, etten nyt saa itsestäni irti koneen äärellä olemiseen. Ehkäpä näen kaksi blogiystävää ensimmäistä kertaa kesällä ja sitä odotan kovasti. Muutenkin olen ajatellut että sateisina päivinä hakeudun päivittämään kanssabloggailijoiden kuulumisia. Itse olen päättänyt pitää blogitauon. Valokuvaaminen on sen verran veressä, että kuvia otan pitkin kesää mutta blogiin taitavat päätyä sitten kun kesä kuiskailee lähtöään.

Toivotan teille kaikille oikein ihanaa kesää!

lauantai 7. toukokuuta 2011

Sixten ja me maalla

Pieni kierros torpallamme tänne blogiin, jonne lämmin sää ja vapaa viikonloppu sekä hyvä mieli vei meidät täksi päiväksi. Vastassa oli naapurin kissa ja tämä vastaanottokomitea on nykyään enemmän tapa kuin poikkeus. Ihana ja idyllinen lisä mökkeilyymme on nimeltään Sixten. Isolla kivellä tonttimme portilla istuu siis Sixten, joka tässä toivottaa kuopusta tervetulleeksi maalle. Tämä tänään, kuten muutkin kuvat. Sixten ei muuten ollut moksiskaan koirastamme, joka siten häkeltyneesti jätti tämän ihan rauhaan eikä tapansa mukaan haastanut reviirikamppailuihin.
Kuten kaikki puutarhan lumoissa olevat, iloitsen minäkin kaikista uusista aluista, jotka uskollisesti pukkaavat esille maasta. Olen vienyt vanhoja hiekkalaatikon hiekkoja saviseen maahan, jotta uudet tulokkaat viihtyisivät mahdollisimman hyvin!

Voisi ajatella, että edellisestä väriloistosta inspiroituneena maalasin tämän tuolin tällä värillä. Jonkin sortin vihreä liene kyseessä. Keväinen, ajattelin minä.

Kuun alussa revin esille pienen palan hirsiseinää pikkuruisessa mökkikeittiössä. Ettei aivan unohdu vanhan ajan meininkin ja fiilis, joka aikoinaan sai meidät hankkimaan vanhan torpan. Kuopuksen nalle eksyi kuvaan vaikka kammariin se "kuuluu" Tulee muuten ihan asiasta viidenteen mieleen minun ja keskimmäisen pojan vitsailu tunteiden näyttämisestä. Katsoimme nimittäin kerran vanhaa suomielokuvaa, jossa vanhassa torpassa nuori nainen itki ja vanhempi totesi tälle topakasti "kammariin, ellet osaa olla rääkymättä". Niin kamalaa kun se sikäläisessä todellisuudessa oli , niin ollaan sit arjessa viljelty sitä sopivan paikan tullen kevennyksenä toisillemme.

Ja jos peremmälle astuu, niin sisällä on aika samanlaista kun edellisvuonna. Keväällä odotellessa paikan heräämisiä, pesin verhoja ja ikkunoita. Ettei ihan liian kliiniseksi menisi, levitti kuopus oitis lelunsa pitkin tupaa ;)

Pakko kuvata tämä väritäyteinen "installaatio" verannalta. Hiukan pääsiäistä ja muuta kippoa ja kappoa pitkin matkaa ;)  Olen siten aivan epäonnistunut sen suhteen, että ajattelen jossain määrin tykkääväni selkeästä ja pelkääväni kaikenlaista liikaa pynttäystä...

Näillä leveysasteilla ei puutarhan ystävät ole kovin paljoa mullan pinnan yläpuolelle kurottaneet, mutta siellä täällä on vähän väriloistoa ulkonakin. Tosin keltavuokko tekee tuloaan ja sitä näytti olevan paljon. Joskus paljon on paljon, ei siis vähän ja tässä paikallaan ;D

Oikein aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää toivottelen kaikille!  
Minä pääsen viettämään äitienpäivää vielä Ruotsin aikataulussa, jolloin toivon että olen siellä paikan päällä onnittelemassa omaa äitiäni! Onnea äidille jo näin suomalaisittainkin! :)

tiistai 3. toukokuuta 2011

Ystävyys

Löydän itseni hetkeksi lamautuneena kahvikuppi kädessä, miettien mistä aloittaisin kaiken tekemisen, jotka pyhinä ja vapaina siirtyivät tulevaan, eli tähän hetkeen. Pääsiäinen ja vappukin meni samaan hengenvetoon.  Siivousta, pyykkiä, blogia...aloitan blogista ;) ...yksi asia kerrallaan ja bloggailu on tätä otsikkoa ajatellen tärkeää tekemistä.  Mies on vapaalla ja lähti kuopuksen kanssa tankkaamaan autoa. Esikoinen aloitti kirjoitukset tänään (kansainvälinen lukio, IB siis, aloittaa kirjoitukset tänään). Huomaan jännittäväni vieressä. Vaikeinta on kun ei saa tehdä puolesta ;) ,tässä en kyllä osaisikaan. Huh, äitinä sitä elää niin monen ihmisen arkea yhtäaikaa...vaan ei voi holhoten tukehduttakaan, joten nielenpä tämän huolen ja yritän muistaa, että lasten siivet kyllä kantaa ja vahvistuukin elämän vaatimuksissa.

Vaan käytiin pyhinä tyttären kanssa Tampereella. Miesväki sairasti nuhatautia ja me lähdettiin ihan kahdestaan. Kevät oli saavuttanut eteläisemmän Tampereen ja löysin itseni kuvaamasta sinivuokkoja. Blogiin ajattelin kuitenkin laittaa kuvan lapsuudenystävästäni. Tiedättehän, ystävän jonka on tuntenut pienestä pitäen, sellaisen jonka kanssa on aivan mahdoton teeskennellä mitään ja jonka kanssa nauraa niin että kutittaa mahasta! Huh, näitä näkemisiä sais lisätä. Nauruhan pidentää ikää. Pohjana kaikki yhteiset kokemukset ja tosiaan, siipiä ajatellen, yhdessä niitä opeteltiin käyttämään. Siitä on kolmekymmentäviisi vuotta, laskettiin. Käytiin koulua Göteborissa ja meidän luokalla oli lähes yhtä monta kansallisuutta kuin oppilasta. Vaan nauraminen on joka kielellä samanlaista :D

Pispala. Käytiin näkötornin huipulla ja ihmeen hyvin sieltä näki. Vähän niinkuin näkee itsensä pitkäaikaisen ystävän seurassa.  :)
Tytön kanssa kahdenkeskinen matka vahvistaa aina ystävyyttä. Autossa ehtii jutella syntyjä syviä.

 Tampereella sain kännykkään kuvan kuopuksesta virpomassa oman ystävän kanssa. Tämä oli ensimmäinen kokonainen vuorokausi erossa kuopuksesta kahteen yhteiseen vuoteemme. Vaan hyvin se meni, meiltä molemmilta, minultakin;) Nuha ei ole pidätellyt pientä miestä. Blogiin valitsen kuvian näistäkin pienistä ystävyksistä.




Ja koska mua liikutti myöskin kuva kuopuksesta yksin naapurin ovella, laitan sen viimeiseksi. Itsensä ystävä on kans hyvä olla! 


Hyvää toukokuun alkua!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Tänäkin pääsiäisenä mämmiä

 Taidan tehdä historiaa, nimittäin tässä vielä toinen insertti samalle päivälle. Ettei vaan lomaa olis pukannut näin pääsiäisen kunniaksi...Hoksasin, historian tekemisestä puheen ollen, että olen säästellyt Ennan antamaa lehteä pääsiäis-inserttiä varten ja huomennahan on jo pyhä! Sain nimittäin Suomen Kuvalehden vuodelta 1944. Lehti on kirjoitettu juuri pääsiäisenä, joten tässä muutama kuva sen arvokkailta vanhoilta sivuilta. Huolimatta sodasta ja sen tuomista vaikeuksista on lehdessä aistittavissa ilo tulevasta keväästä.


Vanha torppa 


Ja näin viimeiseksi lainaan tekstiä liityen tähän herkkuun: "Moni perheenemäntä on jo ehtinyt ajatella, miten tänä pääsiäisenä taikoisi perheelle mämmiä, kun imellysmaltaita on vaikea saada. Mutta-tämä huoli on nyt autettu. Esittelemme tässä Rana-mämmijauhen"...jne.  Jauhe siis, se helppo versio;)

Oikein iloista ja keväistä pääsiäistä kaikille!