perjantai 17. joulukuuta 2010

Puutaheinää jouluna;)

Sattuikin neljännen adventin kynttilät patsaan juurelle jonka toimme häämatkalta. Olkoon joulunsanoman muistuttajana, rakkauden. Myöskin meidän ihmisten välillä.

Kirjoitankin tänne pienen tervehdyksen tässä telkun edessä, läppäri käsissä. Blogikierros on ollut mielettömän antoisa. Niin paljon ihania, kauniita ja inspiroivia inserttejä. Kuka väittää että suomalaiset masentuu pimeässä. Ainakin blogimaailman joulu vaikuttaa olevan oikea ilon juhla. Totta puhuen mietin töissä kahvihuoneessa lehteä laratessa, että lähes joka juttu oli joulurauhan ja stressinvastaisen joulun merkeissä. Vintage living-blogissa oli kiva insertti heidän stressittömästä joulusta, siihen liityi heille sopivien valintojen tekeminen. Jäin miettimään miten tärkeää on tosiaan myöskin jouluna luoda oman näköinen joulu, eikä kokea pakoksi kaikkea sitä mitä vastaan tulee. Toinen tykkää käsitöistä, toinen on luotu leipuriksi...herkkujen taikojaksi ja niin poispäin. Luovuus elää vapaudesta eikä viihdy pakon edessä. Oman itsen kuuntelu ja sen toteuttaminen vapauttaa. Viehätyin aikoinaan Dostojevskin kirjassa parista rivistä jossa todettiin: Parempi puuta heinää omalla suulla, kun totuutta toisen mukaan. Ymmärsin sen siten, että parempi olla vajavaisemminkin aito oma itsensä kuin jotain hienoa joka perustuu pintapuoliseen toisten mukaan elämiseen ilman syvempää omaa kokemusta ta tarpeeseen miellyttää muita. Ainahan me ihmiset ollaan koettu paineita pysyä hyvissä mitoissa toisten silmissä, enemmän tai vähemmän.  Joten tämän virikerikkaan, makuja, arvoja, kokemuksia tulvivan maailman keskellä, on hyvä vahvistua pysymään omalle itselle uskollisena. Myöskin jouluna. Siitä muodostuu varmaankin yksi osa joulun rauhaa ja luovuutta.Suorittajakansasta puhuu jo mainoskin...no, ehkäpä tässä ajassa on tosiaan herätty omien tarpeiden huomioimiseen ja kuunteluun enenevissä määrin.

Mun joulu muuten alkaa maanantaina, jonka jälkeen olen kaksi viikkoa vapaalla.Miehen vapaa alkoi jo tänään ja lasten sitten keskiviikkona, perinteisten joulujuhlien jälkeen (siinä muuten sellainen kohta joulua josta olen yli iloinen. Steinerkoulu järjestää aina perinteisen joulujuhlan jossa silmännurkkani kostuu ja joulun sanoma ei jää epäselväksi...ja laulut, ne laulut on ihania täydessä juhlasalissa). Pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa tässä kodissa haemme joulukuusen. Olen pitkin syksyä maalannut kotia, kun vihdoinkin sielunsilmät tiesi mitä halusi. Nyt kuusellakin on tilauksensa kun turhaa tavaraa on myöskin viety pois (mun leikillinen sanontanihan on, vanha pois ja uutta tilalle;) Sitten siirryn puuhaamaan ruokaa. Meille on muodostunut kylmäsavustetun kalkkunan syömisen perinne. Possu sai jäädä pois (enkä aio näitä sulkuja enempää mainita niiden huonoista kasvuolosuhteista...). Tosin luulen, että intoudun bloggailemaan itselleni kivoista jouluruuista oman jutun kun innostun niitä puuhaamaan. Tänä vuonna luulen, että luemme jouluevankeliumin siitä Maria Justiinan vanhasta raamatusta jonka sain äidiltäni mummani muistona. Alan pikku hiljaa lämmetä joulun h-hetkiin! Oikein ihanaa viikonloppua ja neljättä adventtia kaikille! 

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Ihana juttu jouluun valmistautumisesta. Hieno pikku oivallus tuli taas kirjoituksestasi, tällä kertaa tuossa Dostojevskin siteerauksessa.
Olen samaa mieltä, jouluun valmistautuminen näyttää sytyttävän monen oikein hehkuun ja innostukseen! Se on kiva. Minulla on vähän huono omatunto siitä, että viihtyisin joulun(kin) ihan itsekseni ilman mitään kummempia velvoitteita tai ruoka/koriste/lahjahössököitä, mutta sisko ja varsinkin äiti olettavat ja odottavat minua viettämään joulua heidän kanssaan, perhe kun on niin pieni isän poismenon jälkeen (3 vuotta sitten). Ja minusta tuntuu siltä että olen tosi kiittämätön kun en ole intopinkona toteuttamassa osaani joulun puuhista ja vietosta. Jotenkin vain tuntuu että ne eivät ole minun valintani, kuusen hakemiset, koristelut, ruokien valmistelut, tiettyjen astioiden kattaminen ja koko se stressaantunut hössäkkä.
Toisaalta, jos on vain yksin eikä anna mitään niin ehkä se on kuitenkin köyhempää. Ja omaisilleen on kyllä aina jotakin velkaakin. Hmm. Pitkä sepustus, mutta juttusi kirvoitti sen ;-)

Vekarus kirjoitti...

Hyvät on suunnitelmat! Hyvää lomaa ja ihanaa joulunalusaikaa perheellenne!

Dahlia kirjoitti...

Saila: Kiva kun kirvoitti jutun juurelle. Siitähän tässä on kysymys! =) Ajattelen itse, että joulu kuten siis elämä muutenkin on tosian jatkuvaa puntaroimista omien tarpeiden ja sosiaalisten velvotteiden (en nyt keksinyt muuta sanaa mutta muiden tarpeiden huomioiminen) välillä. Mun mielenrauha säilyy kunhan teen tietoisia ratkaisua vaikka monet ovatkin sitten kompromissejä. Haluan kokea että annan vapaasta tahdosta, enkä siksi että en uskalla tehdä muuta kuin mitä minulta odotetaan. Lukiessani tätä sun kommenttia tuli juuri sellainen olo, että teet omiesi hyväksi jotain vapaasta tahdosta ja siis silloin aidosta välittämisestä, eikä siksi että sulla ei olisi muuta vaihtoehtoa. Se on todellista antamista ja niinhän totesitkin, että olis köyhää olla antamatta. Tuo velkajuttu on kans hyvä ajatus. Sitä kun on saanut vastaavasti varmaan paljon omaisiltaan joka on ollut niiden puolelta epäitsekästä niin haluaa antaa. Rakkaus on mielestäni sitä, vastavuoroisuutta ja vapaasta tahdosta. =)

Olen huomannut, että ihmiset jotka antavat pelkästä syyllisyydentunteesta ja suhteissa joissa vastavuoroisuus ei pelaa, keräävät hirveästi katkeruutta ja vihaa eli ihan päinvastoin. Se taas on kaukana rakkaudesta. Sama teko, mutta kuten Dostojevski sanoo "toisen suulla" ja siksi ottaa enemmän kuin antaa.

Musta on viehättävää miten hyvin olet löytänyt itselle sopivan elämäntyylin! Olen kans jättänyt pois paljon sellaista minkä aidosti koen vain velvollisuudeksi. En lähetä montaakaan joulukorttia, koska musta tuntuu hassulle postittaa kortteja ihmisille, joista puolet oli sellaisia että se ainokainen kortti oli jäänyt yhteydeksi. Muistan niitä, joista välitän oli joulu tai arki. Muuten olen itse lapsellisenkin innostunut joulusta ja sen tunnelmasta. Kuhan kukaan (enkä minä itse) ei stressaa sen kanssa! Ehkäpä se liittyy tähän jälkikasvuunkin kun olen huomannut että innostuvat. Etenkin tytär on aina tosissaan mukana tekemässä ruokia ja ohjelmaa. Saa tulla tekemään jos haluaa....vapaaehtoisesti! ;) =)

No joo, oli kiva miettiä näitä sun kans! Ransulle ja Mustille joulupöytään olis varmaan se silakkaseppele ihan yes!


Vekarus: Kiitos ja samaa toivon teidän perheelle!

Maria kirjoitti...

Luulen kans, ettei joulun aikaan se pimeys meitä masenna vaan enemminkin juuri nuo itse luodut paineet. Oma oivallukseni on ollut armahtaa ensin itseäni ja siten myös läheisiä. On ollut jouluja, joihin on itse ladannut niin paljon odotuksia; halunnut harmoniaa ja rauhaa olosuhteisiin, joihin se on ollut sillä hetkellä mahdotonta. Siitä on ollut seurauksena vain pahaa mieltä itselle ja läheisille. Nyt on ikään kuin antanut periksi.

Jotain teen itseäni varten, koska nautin joulun ajasta, mutta teen myös siitä ilosta, mikä syntyy antaessaan itsestään muille. Tasapainoilua ja kompromissejä. Se on kuitenkin helpottavaa, kun ei tarvitse viettää jokaista joulua samalla kaavalla, vaan voi antaa tilaa sattumuksille ja poikkeamille. Ja kaiken ei tarvitse tapahtua aattona, vaan asioita ja tapahtumia voi sirotella joulun molemmin puolin.

Hieno oivallus tuo Dostojevski. Ja kiva kuulla noista teidän joulun tärkeistä asioista. Nautitaan tulevallakin viikolla kaikesta ihanasta, mitä joulu tuo mukanaan!

Dahlia kirjoitti...

Maria: Oli todella kaunista tuo mitä kirjoitit, ei vaan armahtaa itseään vaan myöskin läheisiä! Siinähän samalla saa itsekin, on tosi raskasta olla pettynyt. Tuo armahtaminenhan on muuten joulun sanoma parhaimmillaan! Itselläni on synttärit joulupäivänä, joten ne jää monesti sillälaillasivuun että olen rehellisesti sanoen ollut tosi pettynyt joskus ja siinä mun oppimisen paikka. Silloihan muilla on oma joulu. Yksi lapsuudenystävä on aina muistanut erikseen onnitella
=) ja toisaalta se sitten on jäänyt ihmeen lämpimäks asiaksi sydämeen. Mut armeliaat ihmiset on sellaisia joiden lähellä on niin hyvä olla joten haluan ehdottomasti oppia tuon taidon paremmin kaikella tapaa. Tuli muuten mieleen ne teidän bmw-piparit ja miten lapset teki niitä itsensä eikä äidin näköisiä! =) Hyvä mieli tuli sitäkin lukiessa.

Ripotellen tosiaan, haettiin Plantagenilta kuusi tänään. Hoito-ohjeessa lukee, että pitää sulatella viileässä tilassa joten joudun nyt malttamaan (lähes koristeet käsissä) sen sisälle tuomista. =)

Saila kirjoitti...

Niin, kivoja ajatuksia tässä! Hyvä tuo Marian suhtautuminen, ja kai sitäkin hienompi asia kun se on itse oivallettu ja opittu. Hyvä Maria!
Olen vähän kade teille perheellisille siinä, että voitte viettää joulun kotona tehden siitä omannäköisen, juuri noin, omaan tahtiin. Jotenkin minä en vain kehtaa olla olematta siskon perheen ja äidin kanssa, kun se vaikuttaisi jonkinlaiselta mielenosoitukselta että haluaisin olla YKSIN mielummin kuin heidän kanssaan. Vaikuttaa jotenkin radikaalilta ;-)
Mutta että olisi joskus omanlainen joulu. No, onhan niitä muutama ollut, ja varmaan tulee joskus taas. Ei lapsia kai voi oikein hankkia vain siksi että haluaa omannäköisen joulun :-D