tiistai 9. marraskuuta 2010

Kuvia ja muistoja

Jotain ihanan paikallaan olevaa on tässä pienessä kodissa, jonka tausta ikäänkuin liikkuu, aivan niinkuin aika, nopeasti eteenpäin. Tietyt asiat jäävät paikoilleen. Tänään kirjoitan asioista joita en halua unohtaa. (kuvan on ottanut esikoinen)

Mut on vienyt uusi puuha mennessään (ne pienet hetket kun olen vietävissä ;) Nimittäin kuvia vain kasautuu koneen muistille, eikä ne siellä ole enempää kuin varastossa ja osa toki blogin käytössä. Innostuin tekemään kuopukselle sellaista ifolorin vauva-kirjaa. Nimesin sen pikkuisen nimen mukaan + "ensiaskeleet". Aluksi kadotinkin ison osan tekeleistä ja siinä tuli ihan konkreettisia kyyneleitäkin silmistä. Niskaa kiristi ja mutama runon pätkä tuntui hävittyään korvaamattomille. Käärin kuitenkin hihat ja aloitin alusta. Siitä tulikin sitten aivan mainio kirja ja ihan runopätkineen ja tuntein, kunhan rauhoitin mieleni ja palasin kuvien kautta uusin mielin koettuihin asioihin.

Siinä sitten drag and drop-tottunein sormin jäin kaipaamaan sitä puuhaa ja aloitin tekemään torpasta ja ennenkaikkea puutarhasta toista kirjaa...;) Se valmistui jo ihan ilman vastoinkäymisiä. Erehdyksistä viisastuneena painelin "save":iä joka väliin jos sattuis että kone vielä tilttais, etten itse sitten tilttaa... Nyt odottelen innoissani uusia kirjoja.

Hassua miten nopeasti aika muuttuu. Tuntuu silti eiliseltä kun liimailin sellaista "tavallista" vauvakirjaa. Tein muuten aikoinaan niitten kirjojen pohjalta pienen videopätkän lapsista tänne blogiin. Vauva kuvia eivät ujostelleet laitettavaksi näkyville. Se video on tässä KLIK.Sen tein omasta näkökulmastani. Vauvakirjoissa on sitten kyllä ihan isänkin perspektiiviä. Siihen aikaan halusin myöskin lasten olevan kolmevuotiaaksi kotona hoidossa (kuten kuopuskin nyt) ja meillä oli aivan ihana hoitaja lapsille, joka silloin opiskeli täällä. Sain häneen juuri yhteyden ja hänestä on nyt tullut itse äiti. Koska hän löysi blogini ja lukee sitä laitan tuon linkin tähän verestämään muistoja ja onnittelen vielä uudesta pikkuisesta joka on tasan vuoden meidän kuopusta nuorempi.

Mun oma suosikki inserteissä jotka koskee lapsiani (äidin suosikki aihe!) on niiden luonnekuvaus joka kans on hautautunut tuomme blogi- inserttejen sekaan. Se on tässä KLIK Sellainen pieni nukke on vielä kuopuksella tehtävänä jossain tulevaisuudessa mutta arvaan jo vähän millainen siitä saattaa tulla! Aika pienenä nämä lapset jo persoonallisuuttaan toteuttaa.


Uuden kirjan kansikuva

3 kommenttia:

Mia kirjoitti...

Oj, vad den videon väcker minnen! Jag kommer ihåg barnen precis som de ser ut på bilderna. I de "nyare" bilderna märker jag att speciellt din dotter liknar dig väldigt mycket.
Tänk att det är tio år sedan, och mera...
Och tack ännu för gratulationerna! :)

Enna kirjoitti...

Ihania muistoja ja tunnelmia! :)

Dahlia kirjoitti...

Mia: Jag får ju bara konstatera att det var i det gulligaste laget i din bild (hon är sååå söt) o en glad pappa är väl guld värd! Döttrar blir nog som oss mammor i mångt o mycket;)
Jag får ofta höra att hon är väldigt lik mej gällande sättet också. Själv ville hon tillägga (sitten här vid andra datorn), "tyttö on vähän fiksumpi;)"

Enna: Jotkut muistot on vaan niin erityisiä! Tällaisena nostalgikkona saa vaan pidellä ettei koko rapun seinä ole kohta täynnä itselle tärkeitä hetkiä. Ei muuten mutta tarttis olla isompi seinä;) Kiva kun jaksoit katsoa. Tämä rupee kohta muistuttamaan vierailuja kun lyödään paksut albumit syliin...;)