sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kaupan viritykset




Hiukan varovaisen jouluinen insertti tuo edellinen. Nythän eletään vielä marraskuuta. No kun kerran aloitin niin menköön nyt sitten ihan joulux! Käytiin tänään kaupungilla joulunavajaisissa. Ja oli siitä mitä mieltä tahansa, että kaunis ja pyhä juhla on kaupallistunut, niin näin on kyllä käynyt. Ja sinne kauppoihin mekin sitten vaan vastaan panematta menimme. Ostamista nyt oli helppo vastustaa tällä kertaa, muttei Citymarketin villiä pukkia (toivottavasti sillä oli hyvä palkka...). Tanssi, soitti, höpötti, jongleeras ja huomioi. Huomioi tosi kivasti pieniä lapsukaisia. Kunnostautuneena kuvaajana minulla oli kamera mukana ja haastoin itseni ottamaan sen pukin kengistä kuvan kun niihin ihastuin. Tosin en sillä tavalla että sellaisia itselle haluaisin, höh. Koittakaapa ottaa tanssivista jaloista kuvia. Ystäväni Enna joka avasi blogin (kauniin sellaisen joka on TÄSSÄ) ja jonka blogissa on paljon tanssia osaa...mutta vaikeeta se on. Ensimmäinen yritys oli pelkkää punaista sukkaa. Zoomaa jalkaa, liiku mukana, odota että kuva on tarkka ja ennenkaikkea unohda mitä muut miettivät kun yrität kuvata miehen jalkaa (!). Klik ja siinä!  Sylistä sitä kaikkea piti kuopuksen seurata. Korvatunturin ihastuttava hahmo on näin alkuun hiukan pelottava. Pois mennessä sama pukki sai jo kuopukseltakin rennomman vastaanoton. Hillityn riehakkaan. Toisin kuin pukki, estottomasti riehakas! Ihan näin pienenä lisänä. Etsiessäni kynää kaupassa tuli aivan vieras herasmies ja luovutti kynänsä sanoen että saan pitää sen. Eikä sillä ollut pukin partaakaan...? Se on todella jouluista. =)

perjantai 19. marraskuuta 2010

Pientä viritystä


Tervetuloa siitä ovelta pidemmälle. Pientä joulunvirettä täälläkin herätellään. Pukille on soitettu ja varmistettu että lähes joka viimeaikaisen kauppareissun lupauksen saa pidettyä...pukkihan sitten tuo.  Koti ei ole mitään extrem makeover:iä (vielä ainakaan) kokenut mutta pari vanhempaa kranssia on dyykattu esille vahoista joulukoristeista. Vanhaan piparikranssiin on huolella kiinnitetty irronneet piparit (jostain massasta tehty) ja koko komeus on ripustettu keittiön hellan yläpuolelle. Oikea piparitaikina hävisi pakasteesta teinin mielitekoihin ihan sellaisenaan pieninä palasina parissa päivässä. Joulun tunnelmaa sekin ;)



Huomenna Steinerkoulun lastenjuhlissa myydään jokavuotisia havuista tehtyjä kransseja. Sellainen kans! Yhden pienen pienen tontunkin sallittiin ilmestyvän keitiön ikkunalle kurkistelemaan.




Toivottavasti kiltteyspisteitä irtoaa. Pitäähän sen saada tarpeeksi aikaa tehdä arviointi työtä. Meiltä ihmisiltä voisi pyytää apua. Ihminen kuulemma käyttää arviointien tekemiseen aika ison prosentin ajatustyöstään. Mutta se onkin surullisempi asia. Monet asiat saisi vain olla, olematta hyviä tai huonoja. Olis vain. Mutta takasin jouluisiin viritelmiin. Vaikka meillä on aikoinaan kaksi ihan elävääkin oravaa piipahtanut ikkunasta sisälle (oli muuten todella vaikea saada ne ulos) on keittiön ikkunalla heinäseipäistä tehdyn tikapuiden päällä lähes aito sellainen koristeena.



Yksi jouluinen kranssi valoineen löysi paikkansa olohuoneen puolelta.
.


Oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Kirjoja ja kuulumisia


 Näin kirjojen kautta ajattelin lähestyä tätä päivän inserttiä. Sain kun sainkin siivottua. Iloitsin uudesta mopista joka pesukonekierroksen jälkeen on just sopivan nihkeä pyyhkimään viimeisetkin pölyt rakkaasta kodista. Tärkeää, tärkeää! Kirjat tuli pinottua byrån päälle ja sitä katsellessa saa kuvaa kuulumisista, joten kuvaan. Ensin kameralla ja nyt tänne. Ulkona on kylmä ja kuten edellisessä keskustelukommenteissa todettiin, nyt on ihana myysailla! Lukemisen alla "The God of Small Things" (Arundhati Roy), a masterpiece, utterly exceptional in every way, odottamassa rauhallisia lukuhetkiä sohvan uumenissa. Uuden kirjakerhon kirjat on myöskin siinä ja ehkä mystisin oli tuo fengshui, joka suositteli istumaan tiettyyn suuntaan syntymäajan mukaan...mut olihan se ihan hyvä idea että kotia pitää uusia kolmen vuoden välein jotta qi, energia virtaa ja siivota, siivota aina siivota ja järjestää! Kas, qi:tähän tämä on kun on siivonnut tänään ja nyt inspiroituu kirjoittamaan. Huumoria edustaa varmaankin mummolta peritty "joka kodin tietokirja" vuodelta 1948, joka hämmästyttää, niin kehtaisinko sanoa infantilisoivalla sisällöllään...ihan näin malliksi: "Hallissa ja eteisessä tarvitaan yleisvalaisin ja lisäksi lamppu peilin luona" ja " Eteisessä tai muussa päällysvaatteiden säilytyspaikassa pitää olla hattuhylly". OK, näin sitten. Sovitaan että hallitaan ne muut huoneet, joten en lainaa siitä enempää. Kirjoittajina agronomia, tohtoria, varatuomaria, maisteria, tippainssiä ja arkkitehtiä ;)
Sellaista ihanaa ja pyhää tunnelmaa, vanha raamattu joka on Maria Justiinan rippikoulumuisto 24.6.1900.


 Ei kunnon kirjapinoa, ellei siellä myöskin olisi Ifolorilta tullut uusi kuopuksen Ensiaskeleet-kirja. Kuvasin sieltä isänpäivää ajatellen nämä seuraavat kaksi kuvaa, joilla onnittelen, jo toistamiseen Isänpäivää viettävää  miestä, isää! Lisäksi onnittelut omalle isälle (ukille). Ukkia onnittelee kaikki neljä lapsen lasta myöskin!



Oikein hyvää viikonloppua ja isänpäivää!

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Lumi tuli





Hiukan ehkä surumielinen kuvasarja viime vuoden ensilumesta. Lumi tulee ja on niin katoavaista että hienoinkin lumiukko elää vain aikansa. Tänään kuitenkin nautittiin lumesta ja sen tuomasta vaihtelusta. Kun nyt mennään kohti talvea niin mennään sitten!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Kuvia ja muistoja

Jotain ihanan paikallaan olevaa on tässä pienessä kodissa, jonka tausta ikäänkuin liikkuu, aivan niinkuin aika, nopeasti eteenpäin. Tietyt asiat jäävät paikoilleen. Tänään kirjoitan asioista joita en halua unohtaa. (kuvan on ottanut esikoinen)

Mut on vienyt uusi puuha mennessään (ne pienet hetket kun olen vietävissä ;) Nimittäin kuvia vain kasautuu koneen muistille, eikä ne siellä ole enempää kuin varastossa ja osa toki blogin käytössä. Innostuin tekemään kuopukselle sellaista ifolorin vauva-kirjaa. Nimesin sen pikkuisen nimen mukaan + "ensiaskeleet". Aluksi kadotinkin ison osan tekeleistä ja siinä tuli ihan konkreettisia kyyneleitäkin silmistä. Niskaa kiristi ja mutama runon pätkä tuntui hävittyään korvaamattomille. Käärin kuitenkin hihat ja aloitin alusta. Siitä tulikin sitten aivan mainio kirja ja ihan runopätkineen ja tuntein, kunhan rauhoitin mieleni ja palasin kuvien kautta uusin mielin koettuihin asioihin.

Siinä sitten drag and drop-tottunein sormin jäin kaipaamaan sitä puuhaa ja aloitin tekemään torpasta ja ennenkaikkea puutarhasta toista kirjaa...;) Se valmistui jo ihan ilman vastoinkäymisiä. Erehdyksistä viisastuneena painelin "save":iä joka väliin jos sattuis että kone vielä tilttais, etten itse sitten tilttaa... Nyt odottelen innoissani uusia kirjoja.

Hassua miten nopeasti aika muuttuu. Tuntuu silti eiliseltä kun liimailin sellaista "tavallista" vauvakirjaa. Tein muuten aikoinaan niitten kirjojen pohjalta pienen videopätkän lapsista tänne blogiin. Vauva kuvia eivät ujostelleet laitettavaksi näkyville. Se video on tässä KLIK.Sen tein omasta näkökulmastani. Vauvakirjoissa on sitten kyllä ihan isänkin perspektiiviä. Siihen aikaan halusin myöskin lasten olevan kolmevuotiaaksi kotona hoidossa (kuten kuopuskin nyt) ja meillä oli aivan ihana hoitaja lapsille, joka silloin opiskeli täällä. Sain häneen juuri yhteyden ja hänestä on nyt tullut itse äiti. Koska hän löysi blogini ja lukee sitä laitan tuon linkin tähän verestämään muistoja ja onnittelen vielä uudesta pikkuisesta joka on tasan vuoden meidän kuopusta nuorempi.

Mun oma suosikki inserteissä jotka koskee lapsiani (äidin suosikki aihe!) on niiden luonnekuvaus joka kans on hautautunut tuomme blogi- inserttejen sekaan. Se on tässä KLIK Sellainen pieni nukke on vielä kuopuksella tehtävänä jossain tulevaisuudessa mutta arvaan jo vähän millainen siitä saattaa tulla! Aika pienenä nämä lapset jo persoonallisuuttaan toteuttaa.


Uuden kirjan kansikuva