maanantai 4. lokakuuta 2010

Kohtaamisen rauha


Näyttelijä Sari Havas sanoi sen hyvin Kodin Kuvalehden haastattelussa (ja niitä lehtiäkin on niin kiva lukea sohvaan käpertyneenä) : "Rakastan työtäni ja sen vaihtelevuutta, mutta toisaalta nautin äärettömästi yksinolosta ja rauhasta. Joskus matka noiden kahden tilan välillä tuntuu liian pitkältä". Ajattelin tätä kun kirjauduin blogiini kuopuksen nukahdettua. Teen tätä nykyä töitä (tänä vuonna puoliaikaisena) psykologina ja psykoterapeuttina.Työni on kiintymyssuhteiden luomista ja kohtaamista monella tasolla, eikä sen vastapainona mikään voita kotia (kodin maalaamista (!), lasten konkreettisia arjen touhuja, puutarhassa tonkimista ja sen kaiken jakamista. Olen isolla ilolla todennut miten paljon se merkitsee omalle jaksamiselle, että aikaa riittää töiden lisäksi kodille. Eikä se lastenkaan perspektiivistä olisi huono asia että vanhemmille annettaisiin työelämässä mahdollisuus osa-aikaisuuksiin ja muihin järjestelyihin ajan suhteen, sikäli kun itsellä muuten on halua ja näkyä siihen suuntaan.  Mirjam Kalland siitä eräässä lehdessä kirjoitti:
 "Lasten ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet heijastavat yhteiskuntaa, jossa aikuiset kiirehtivät jatkuvasti pois jonnekin muualle. Ylivilkas lapsi rauhottuisi jos aikuiset hänen ympärillään rauhottuisivat. Yhteiselle ajalle ei tarvita muuta päämäärää kuin olla yhdessä. Lapsi kasvaa ihmiseksi vain toisten seurassa ja tulee eläväksi vain elävässä vuorovaikutuksessa. Siihen tarvitaan pysähtymistä."
 

Blogeja lukiessa tuli myöskin vastaan Hellstenin sanat: Hiljaisuudessa ja rauhassa, pysähtyneisyydessä ja itsensä kuuntelussa syntyy luovuus.Sopi hyvin tähän asia yhteyteen. Sitä rauhaa, ei vain meille aikuisille vaan myös lapsille. Hiukan pisti sinänsä hymyilyttämään, koska bloggerin kuvien lataus on siihen malliin hidasta tänään että tästä odottelusta rupee olemaan luovuus kaukana...;)

4 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Näinhän se on, että rauhoittumiselle jää liian vähän aikaa :-(

Portaista tuli tosi kauniit!

Dahlia kirjoitti...

Hejsan! Joo, kun on vaan 24 tuntia vuorokaudessa pitää harkita tarkkaan miten ne käyttää. Tässä vaiheessa elämää vaan tapahtuu nin paljon. Nukkuakin pitää hyvin että jaksaa;) Oon iloinen kun sain nuo portaat tehtyä. Se oli sellainen tekemätön työ joka todella vaivasi mua. =)

Maria kirjoitti...

Ihania sanoja, kiitos! Juuri samoja ajatuksia olen läpikäynyt viime aikoina. Työni vie paljon henkisiä voimia ja olen jo pitkään tuntenut tarvetta vähentää viikkotyötunteja. Jokin on estänyt ottamasta konkreettista askelta eteenpäin itseäni kuunnellen, mutta nyt saan aloitaa nelipäiväiset työviikot. Tuntuu hyvältä ja rauhalliselta.

Dahlia kirjoitti...

Maria: Onnittelut hyvästä päätöksestä! Näihin asioihin kypsyy hitaasti mutta varmasti.Itsellä tämä uusi perhetilanne (kuopus ja halu hoitaa sitä kotona) sai sen aikaan ja olen ollut yllätynyt miten paljon se on antanut kaikella tavalla muutenkin. Voin vain vakuuttaa että sun hyvä ja rauhallinen olo sen kuin lisääntyy! =)