lauantai 30. lokakuuta 2010

Karkkia ja Yatsia


Mietin muuten kaksi, ehkä enemmän, kertaa laitanko tätä ihanan iloista kuvaa kuopuksesta. On meinaan mahdoton määrä karkkia ym. ihan etualalla ja siihen ei tartteta Hanna Partasta, että ymmärtää...niin aivan, ei se ole suositeltavaa tuossa määrin pienelle miehelle. Vaan oli siinä jakajina koko porukka teineistä lähtien.  Sitä täydet kulhot ja iloinen mieli saa aikaiseksi. Joten sateen viedessä mökkeilyhalut katoimme pöydän, pelasimme yatsia ja nautimme yhdessäolosta. Kuva kuopuksesta vangitsi niin iloisen hetken, että siinä se nyt on ja toivottaa kaikille oikein ihanaa viikonloppua!

10 kommenttia:

Pumita kirjoitti...

Teilläpä on kekkerit! Ei ihmekään että vesselin suupielet hipovat korvia. ;)

Yatsia en ole pelannut moneen vuoteen... mutta se on kivaa. Hauskaa viikonloppua sulle!

Dahlia kirjoitti...

Just noin mä sitä kuvaa katselin: eipä ihme, tosiaan! ;) Oikein kivaa viikonloppua sullekin! =)

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Kyllähän me aikuisetkin tehdään ylivetoja ja ahmitaan joskus itsemme kipeäksi! Kun katsoin kuvaa muistin, että karkkivuori sai lapsena silmät loistamaan. Onnellisen tietämättömänä kaikesta siitä mitä nyt tiedetään. Eikä äitikään pelotellut kun pelkällä hammaspeiokolla!

Täälä tänään ekaa kertaa. Tahtoisin heti tietää perheestäsi enemmän, joten kysyn. Onko kaikki perheen lapset adoptoitu, kuten tämä sirkeä suloinen kuopus?

Marielisa kirjoitti...

Ihana kuva - nimenomaan lapsesta! :)

Tuollaiset määrät karkkia meilläkin toisinaan leffailtoina on, tosin jokainen haluaa oman kipollisen, joten ei näytä ehkä niin pahalta kun on neljään jaettu... ;)

Yatsi on yksi parhaista peleistä, tuttu jo omasta lapsuudesta ja nyt perheen kera pelaillaan toisinaan - usein kuopuksen kanssa pelataan ihan kahdestaankin.

Dahlia kirjoitti...

Eilen tänään huomenna: Sydämen kyllyydestä suu puhuu;) joten: mulla on 14-v, 15-v ja 18-v bio-lapset edellisestä avioliitosta ja sitten mulla on 2-v kuopus joka on (nykyisen mieheni ainokainen) ja adoptoitu Etiopiasta. Lisäksi teen töitä nuorten parissa. Voisi siis todeta että pienet ihmiset ovat hyvin lähellä sydäntäni! =)

Marielisa: Meilläkin muuten leffoja katsellessa on ehdottomasti omat kipot niin ei tartte syödä niin nopeasti;) Yatsi on sopivan pituinen peli, toimii tosiaan kahdenkin. Pelailin keskimmäisen kanssa sunnuntaina ja jännitys oli aitoa ja käsinkosketeltavaa;)

Kirjailijatar kirjoitti...

Joskus pitää herkutella, niin se vaan on! Minä olen ihan mahdoton ahmimaan herkkuja, suklaalevy tuhoutuu ihan hetkessä :)

Dahlia kirjoitti...

Kirjailijatar: Totta puhut! Suklaa on mulle kuten kahvi, korvaamaton.

Mia kirjoitti...

Vilken härlig liten sötnos!! Helt underbar!
Din blogg är helt suverän annars också, liknar dig - verkligen. Kommer att läsa och se med jämna mellanrum. Plötsligt känns det, som om det var typ förra veckan jag senast pratade med dig...

Dahlia kirjoitti...

Oj vad gulligt sagt av dej! Precis som förut! ;)Kul att den ser ut som mej. Det finns ju inga gränser i bloggande och ändå begränsas man av vad man vill lägga ut av sej. Så man lär känna sitt offentliga jag;) Men jag hoppas vi ses också ngn gång på privat plan! =)

Salanimi kirjoitti...

Ihana kuva ja varsin tuttu ruokavalio :D täällä meilläkin herkkupäivinä :)