lauantai 30. lokakuuta 2010

Karkkia ja Yatsia


Mietin muuten kaksi, ehkä enemmän, kertaa laitanko tätä ihanan iloista kuvaa kuopuksesta. On meinaan mahdoton määrä karkkia ym. ihan etualalla ja siihen ei tartteta Hanna Partasta, että ymmärtää...niin aivan, ei se ole suositeltavaa tuossa määrin pienelle miehelle. Vaan oli siinä jakajina koko porukka teineistä lähtien.  Sitä täydet kulhot ja iloinen mieli saa aikaiseksi. Joten sateen viedessä mökkeilyhalut katoimme pöydän, pelasimme yatsia ja nautimme yhdessäolosta. Kuva kuopuksesta vangitsi niin iloisen hetken, että siinä se nyt on ja toivottaa kaikille oikein ihanaa viikonloppua!

torstai 28. lokakuuta 2010

Veden äärellä

Tämän kuvan nappasi esikoinen kotimme läheltä. Asumme meren äärellä. Kauniin tavoittaa vain pysähtymällä sen äärelle. Hassua kyllä, sen sijaan että olisin itse ollut rannalla ihailin sitä kuvasta. Viikonloppuna menemme mökille ja odotan mahdollisuutta pysähtyä ja aistia syksyn luontoa. Odotan että saan vetäytyä mökin lämpöön kylmää pakoon kynttilöiden luomaan tunnelmaan. Minä ja kuopus rakensimme viimeksi pesän kahdesta sohvasta jotka työnsimme yhteen ja jonka keskelle turvallisesti nukahdimme. Synneistä suurin tulee olemaan tietoisen läsnäoloni kadottaminen ja tulevan suunnitteleminen ;)  Voisin edes odottaa talven uusia siemenluetteloita...vaan ei. Unelmoin uudesta vesiaiheesta ensikesäksi uima-altaan paikalle. Olen kyllästynyt sen huoltoon.Teinitkin ovat kasvaneet sen ohi. Sen alla on viisi metriä halkasijaltaan oleva "kuoppa" jonne saisi sammakoille ja muille ötököille mahtavan lammen. Ajattelen, että kuopus on niitä miehiä jolle sellainen lampi tuottaisi suurta iloia ja aluksi jopa jännitystä. Itseasiassa luulen, että me muutkin tykättäis siitä. Pitkä talvi voi olla hyvä mahdollisuus suunnitella tämä projekti kunnolla ennen toteutusta. Vesi on ihana elementti. Monella tapaa.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Laiska töitänsä luettelee...;)

Päivän hankinta: Calluna Plantaagenilta. Tytön kommentti: "aa, sä lähet hakemaan niitä mummokukkia?" 
Kuopus nauraa kovasti nähdessään itämaisen "turbaanin" jonka taiteilimme kutreille koristeeksi. Kuvasin komeuden ikkunalla, jonne lisäsimme muratin alkua vanhan muratin seuraksi (sekin tänään Plantaagenilta).

 Pihatalkoot saa pihan uuden ulkorempan ihan uuteen valoon. Muutos on kuin onkin kivempi kuin olen ajatellut. Laitan uudet callunat ovenpieleen. Tänään ilta-aurinkokin kivasti paistaa kotiin. Ollaan vietetty kuopuksen kanssa kahden päivän ensimmäinen puolisko ja ajattelin moneen otteeseen, että kuopus on puheissaan todella hauska. Kielsin menemästä yksin yläkertaan ja kuopus vastaa portaista "älä nyt tuollaista!" =)

Samalla kun kuvasin uudet callunat tuli mieleen miten paljon kaikkea pientä olen syksyn mittaan kotona ehtinyt tekemään. Lyhyempi työaika onkin tuottanut monenlaista hedelmää. Kuvasin tullessa tietokoneelle tekemiäni uudistuksia ja niitä olikin aika monta...

Jokseenkin tästä se ehkä lähti. Maalasin keittiön ikkunapielet valkoisiksi ja päädyin maalaamaan kaikki kaapistotkin. Koko keittiö ryhdistäytyi. (Kuvassa mummolta peritty vanha lamppu)
Sitten maalasin olkkarin ikkunapielet...tietenkin, samassa kerroksessa kun ollaan.

Vanhan vitriinin ja nukke-kodin olinkin jo maalannut keväällä  mutta tumman pianon väistyttyä maalasin nyt tv-lipaston (siirtyi tytön huoneesta alas). Joskus ehkä lelut voisi laittaa siihen, mutta toistaiseksi lähes koko lipasto oh tyhjä. Sitä pauketta ja touhua juuri tuossa tv:n edessä kannattaa ehkä välttää...ja onhan lelut piristävä lisä sisustukseen ;)
Oven olen maalannut aikaisemmin, mutta seinään laitoin tänä syksynä nämä raidat. Mummon vanha knalli on oven takana seinällä
Portaikon maalaaminen oli kuten aikaisemmin todettu syksyn suurin haaste, mutta samalla sai portaikon seinätkin uutta väriä (ja kontrastia) pintaan.

Viime viikon Ikean reissultä tuli tytön huoneeseen uudet hyllyt. Uskomatonta kyllä, juuri sen levyisenä kuin takana oleva aikaisemmin laitettu tapetti.
Poikien huoneeseen tuli samalta reissulta uudet kirjoituspöydät (eriparia olevien pöytien tilalle)
Ja myöskin saivat pojat uudet lamput, joita pidin erityisen miehekkäänä ja siten sopivina näille isommille pojilleni. Nuo uudet lack-pöydät (yöpöytinä) ovat ihmeen edullisia; vain viisi euroa...Minä kyllä ihan tykkään Ikeasta! ;) Kuten tarkempi katsoja huomaa, nämä ikkunapielet ovat vielä tummat...tosin pojilla onkin niin tumma maku (tuon sinisen värin valitsivat aikoinaan itse) että näillä selittelyillä ajattelin jättää maalaukset hamaan tulevaisuuteen...ehkä;)

Ja kuten mainoksista opittu..."eikä tässä vielä kaikki"; nimittäin asuintilat kellarissa ovat vielä sillä tavalla kesken että yhtä sun toista siellä pitäisi tehdä. Se huone missä me vanhemmat ja pikkuinen majailemme odottaa maalia kattoon. Uusia lelukaappeja (ne on jo Ikea-ostoslistalla;) ja meidän tumma sängynpääty kaipaisi kans valkoista maalipintaa... ja sitten se osuus jota vähiten haluaisin miettiä. Portaat alakertaan tarvitsisi  samaa käsittelyä kuin yläkertaan menevät portaat : /  Joten jos nyt sitten listasin tehdyt työt niin huomaan listanneeni myöskin tulevat. Ja sellainen on minun mieli. =)

maanantai 18. lokakuuta 2010

Tidlöst med vitt porslin



Ennätti yli viikko vierähtää ja nyt koitti sopiva hetki blogi-insertille. Aika on rajallista. Mummoni aika täällä meidän maailmassa loppui 96 -vuoden ikään. Lauloimme tyttären kanssa kirkossa ja tunnelma oli hyvä ja oli aistittavissa, että elämän rajallisuus oli tällä kertaa sitä mitä raamatun sanonta  (olikohan se Abraham?) "nukkui pois elämästä kyllääksi saaneena", kuvaa. Sellaisen pitkän ja siten paljon nähneen elämän soisi jokaiselle. 
Mummosta antoi äitini minulle muistoksi kauniin astiaston Arabialta, jonka tänne kuvasin. Minulla tuo astiapuoli on ollut hiukan retuperällä ja iloitsin kauniista vanhasta porsliinista, joka muistuttaa vanhoista ajoista ja koetuista kahvihetkistä mummolassa. Minulla on kuva mummosta kaatamassa kahviä pöytään, joka on katettu astioillani.



Kahvihetkistä puheen ollen kuvasin vielä suloisen kahvipaketin jonka ystäväni toi kyläillessään. 


                                                             "Livet är ett mysterium
                                                               som ska levas.
                                                              Inte ett problem som ska lösas"
                                                              (Sören Kierkegaard)

perjantai 8. lokakuuta 2010

Kuva on tuhat sanaa

Kyllästyin vanhaan profiilikuvaani ja tovin tässä seikkailin kuvatiedostoissa löytääkseni toisen otoksen. Valitsin nyt sitten tämän kuvan, joka on otettu sillä onnellisella matkalla kun kuopus saatiin perheeseen. Muistan että olo oli pakahtua ja pikku kuopus suloisempi kun olin koskaan osannut kuvitella. Ja koska blogini tarkoitus on jakaa itselle iloisia ja  tunnelmallisia  asioita, päädyin tähän. Eikös ole pirteä ilme kuopuksella?     =) Tällä mennään. Oikeen ihanaa viikonloppua!

tiistai 5. lokakuuta 2010

Taideteos

Estetiikkaa silmälle ja sielulle

Tyttö oli luokkansa kanssa Lapin reissulla vaeltamassa. Kuvia katsoessani mietin kyllä hyvällä opettajia jotka mahdollistavat tällaisen kokemuksen nuorille. Näin muuten tuollaisia syksyisiä lehtiä hienosti laminoituna keittiön pöydällä. Käyvät kuopuksen kanssa MLL:n perhekahvilassa maanantaisin isänsä kanssa. Olen jo kertaalleen laittanut yhden pikkuisen tekemän taideteoksen seinälle. Tänään olen sitten minä ja kuopus kotona ja totean lehtiä katsoessani; "onpa hieno, kukas tän on tehnyt?" Kuopus kattoo lehtiä ja sitten minua: "pappa teki!". =) Kyllä huvitti.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Kohtaamisen rauha


Näyttelijä Sari Havas sanoi sen hyvin Kodin Kuvalehden haastattelussa (ja niitä lehtiäkin on niin kiva lukea sohvaan käpertyneenä) : "Rakastan työtäni ja sen vaihtelevuutta, mutta toisaalta nautin äärettömästi yksinolosta ja rauhasta. Joskus matka noiden kahden tilan välillä tuntuu liian pitkältä". Ajattelin tätä kun kirjauduin blogiini kuopuksen nukahdettua. Teen tätä nykyä töitä (tänä vuonna puoliaikaisena) psykologina ja psykoterapeuttina.Työni on kiintymyssuhteiden luomista ja kohtaamista monella tasolla, eikä sen vastapainona mikään voita kotia (kodin maalaamista (!), lasten konkreettisia arjen touhuja, puutarhassa tonkimista ja sen kaiken jakamista. Olen isolla ilolla todennut miten paljon se merkitsee omalle jaksamiselle, että aikaa riittää töiden lisäksi kodille. Eikä se lastenkaan perspektiivistä olisi huono asia että vanhemmille annettaisiin työelämässä mahdollisuus osa-aikaisuuksiin ja muihin järjestelyihin ajan suhteen, sikäli kun itsellä muuten on halua ja näkyä siihen suuntaan.  Mirjam Kalland siitä eräässä lehdessä kirjoitti:
 "Lasten ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet heijastavat yhteiskuntaa, jossa aikuiset kiirehtivät jatkuvasti pois jonnekin muualle. Ylivilkas lapsi rauhottuisi jos aikuiset hänen ympärillään rauhottuisivat. Yhteiselle ajalle ei tarvita muuta päämäärää kuin olla yhdessä. Lapsi kasvaa ihmiseksi vain toisten seurassa ja tulee eläväksi vain elävässä vuorovaikutuksessa. Siihen tarvitaan pysähtymistä."
 

Blogeja lukiessa tuli myöskin vastaan Hellstenin sanat: Hiljaisuudessa ja rauhassa, pysähtyneisyydessä ja itsensä kuuntelussa syntyy luovuus.Sopi hyvin tähän asia yhteyteen. Sitä rauhaa, ei vain meille aikuisille vaan myös lapsille. Hiukan pisti sinänsä hymyilyttämään, koska bloggerin kuvien lataus on siihen malliin hidasta tänään että tästä odottelusta rupee olemaan luovuus kaukana...;)

lauantai 2. lokakuuta 2010

Jälkeen...tämän kaiken maalamisen







Vihdoinkin voi todeta portaiden maalin kuivuneen ja pääsee taas vapaasti liikkumaan. Olishan sitä voinut maalata joka toisen rapun kerralla ja sitten loput, mutta eihän siitä operaatiosta olisi tullut loppua laisinkaan. Otin tuossa matkan varrella ylös pari kuvaa portaista ja pääsi tuo Innon Markon suunnittelema teksti (jossain vanhassa ohjelmassa) mukaan kuviin.Laitoin aikoinaan tekstin eteisen seinään. Tässä yhteydessä voi tosiaankin todeta että "sydämen kyllyydestä suu puhuu". Sen verran paljon olen nyt viime aikoina kodista, sen varsinaisessa merkityksessä, kirjoitellut.  Nyt on myöskin maalattu senverran paljon, että jos mielii säästää näitä järjen rippeitä täytyy vähän paussata.Tosin olen huomannut sen kamalan (!) totuuden, että kun yhtä paikkaa lähtee korjaamaan/remppaamaan niin muiden paikkojen tekemisen tarve vain korostuu ja valmista ei näinkään pienessä kodissa tunnu tulevan koskaan...;)

Huomasin vasta nyt vanhoissa teksteissä yhden kommentin, jota en aikaisemmin ollut huomannut. Pääsen toivon mukaan vastaamaan siihen nyt sitten livenä viikonloppuna. Meillä on huomenna adoptioperheiden tapaaminen kaupungissamme. Viimeksi olimme siellä ensimmäistä kertaa ja oli aivan ihana nähdä kaikkia muita perheitä. Kuopuskin viihtyi hyvin leikkien ja tutustuen muihin pikkuisiin. Niin paljon suloisia pieniä ihmisiä! =) Kysymys oli siis luomuvihannesten hankinnasta. Kommentissa siis.  Palailen kyllä asian suhteen Jospa!

 Kaikille oikein ihanaa viikonloppua!