maanantai 6. syyskuuta 2010

Tulipa luettua

No joo, ihan olen itsekin ihmetellyt minne mun lukemiset on jäänyt. Kummasti nyt kun on töissä ja puolet enemmän hommaa tulee myöskin luettua.Viikonloppuna luin vihdoinkin nämä Marklundin kirjat joista olen kyllä kuullut aikaisemmin. Johan oli tarina! Kirjat esittävät ne tosielämään perustuvana mutta luettuani netistä artikkeleita  koskien niitä, kävi selville, että moni asia kuitenkin oli todellisuudessa erilailla. Tosin kertomuksen ydin: ruotsalainen hyvin menestyvä nainen joka rakastuu väärään mieheen ja joutuu niin vainotuksi että päätyy maan alle, aluksi Ruotsissa ja kun se ei onnistu niin turvapaikan hakijaksi USA:han, on ilmeisesti totta. Oikeusvaltio kun ei pysty hänelle takaamaan mahdollisuutta elää turvassa x-miehen vainoilta. Lisämausteen kirjoihin tuo miehen vierasmaalaisuus ja kulttuuritausta (ja siitä syntynyt keskustelu, "debatti" niin kuin ruotsissa sanotaan). Marklundia onkin tahoilla syytetty rasismin lietsomisesta. Uusi ruotsalainen mies on kirjassa lähes kaikkeen venyvä turvasatama. Joka tapauksessa vaikuttasi siltä että lait ja säädökset kyllä ovat mutta niiden toteutus (sosiaalipuolen, poliisin ja oikeuslaitoksen) ei toimi sikäli kun vastassa on tarpeeksi röyhkeä rikollinen. Kaiken huippu oli juonen sisällä oleva uhreja auttava salainen säätiö joka laskutti yhteiskuntaa palveluista, jotka eivät koskaan toteutuneet. Pelokas piiloutuja kun ei ole paras mahdollinen oikeuksiensa perään katsoja.

Marklund on dekkarikirjailija, eikä ihme että rauhaa en saanut ennenkuin olin saanut luettua kirjat loppuun. Tosin tämä erittäin rasittava piirre on aina mukana kun luen kirjoja. Urakkana niitä sitten tulee luettua yömyöhään. Vaan tuntui se sitten sitäkin hienommalle nukahtaa ukon kainaloon aamuyöstä.

2 kommenttia:

Pumita kirjoitti...

Kehtaanko tunnustaa etten ole lukenut yhtään Marklundia? :) En tosin kovin usein lue dekkareita. Ihan mielelläni rikosromaaneja - ai, mikä ero niissä on... tarkoitan siis sellasia rompsuja missä on vähän muutakin kuin se rikosjuttu - mutta kaikkein mieluiten kaunokirjallisuutta. Stig Larssonin trilogian tietty ahmin kun se kuuluu melkein yleissivistykseen jos Ruotsissa meinaa asua. ;)

Tuosta Marklundista vielä sen verran että nousi aikoinaan kova jupakka, niinkuin varmaan muistatkin, siitä että hän tienaa rahaa toisten kustannuksella. Nainen kenen tarinan Marklund kirjoitti ei tainnut olla kovin tyytyväinen lopputulokseen. En tosin seurannut kovin tarkkaan sitä juttua.

Dahlia kirjoitti...

En ole lukenut yhtäkään dekkaria mäkään mikä johtuu lähinnä siitä etten osaa nauttia sellaisesta jännitteestä.Eläydyn aina kaiken lisäksi sata lasissa. Näitä luin ikään kuin omaelämänkerrallisina ja olin pettynyt kun huomasin ettei näin ilmeisesti olekaan :/ Mun täytyy myöntää etten ole lukenut noita Stig Larssonin kirjoja...mut täällähän mä asustelen;) Olen vaivihkaa viime aikoina lukenut samoja klassikoita, joita poika lukee lukiossa (säästyy kirjojen etsimisen vaivalta) Olen lukenut mm. Camus: Sivullinen ja Pascal Duarte: Perhe. Lukeminen on ihanan rentouttavaa. Nykyään mun mieskin tuo lahjaksi lähinnä kirjoja (tai sisustus- ja puutarhalehtiä mikä on mun intohimo =)