sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Ennen

 

Tässä nyt sitten nämä portaat, joiden kimpussa olen yhden viikon viettänyt rapsutellen ja hioen...Tänään kun Betoluxin kansi aukeaa, alkaa perheen evakko yläkerrasta, eikä se ole mikään pikku juttu. Kestää kuulemma viikon kuivua ennen käyttöönottoa. Luin netistä että Betoluxin aqua, joka kuivuisi nopeammin on ollut monille pettymys peittävyyden suhteen, joten nyt on sitten se myrkyllisempi versio valittu.  Isompien lasten isän koti onneksi turvaa niille inhimmilliset olot. Näissä tilanteissa ei ole hullumpaa olla uusioperhe ja seilata kahden kodin väliä. Kaikella on puolensa. Me muut jäädään lähinnä ilman tietokoneita (näiden yhteyksiä ei helpolla siirrettäis alakertaan). Blogilleni tulee siis viikon paussi ja toivon mukaan saan iloisella mielellä laittaa "jälkeen" kuvat rapuista sitten! Vasen ovi vie kellariin, jossa me vanhemmat kuopuksen kanssa asustelemme. On muuten teinien musiikkia ajatellen hyvä ratkaisu. Maalasin tässä samalla portaikkoon hiukan dramaattisempaa ruskeaa. Valkoinen ja muut värit hakee jatkuvasti tasapainoa tässä huushollissa. Oikein mukavaa viikkoa kaikille jotka täällä käväisette. Tuon alas vievän oven takana on vielä yhdet portaat. Nekin kaipaisi uudistusta...

Tässä portaat hiottuna ja huutaen uutta maalia pintaan.

Kumailmapuhaltimella rapsuttelu rappujen välistä oli aivan hirveä homma. Piti kokoajan pitää mielessä ne hirveät kokolattiamattopinnoitteet niin jaksoi ;)
Tässä muuten kuva sisustuslehdestä, joka inspiroi tuon ruskean värin suhteen. Sisustus ja puutarhalehtien sekä kirjojen lukijana minulta ei tule koskaan loppumaan tekeminen. Olen senverran helposti vaikutuksille altis...=)

Aamuinen aurinko minun remppa työmaallani ;)


lauantai 25. syyskuuta 2010

Huoleton pyykkipäivä


 Tuli taasen ikäänkuin varkain liityttyä kirjakerhoon ja valittua muutama kirja avaustarjouksena...Jostain syystä valitsemani kirjat liittyivät kesäkoteihin. Tämä Paula Baggen kirja osottautui enemmän kuin sopivaksi kun selaillessa huomasin, että nostalgisen käsipyykin kohdalla roikkui kuivamassa samanlainen puku, jota käytin kun meidät vihittiin. Siinä entisaikojen kirjailtujen liinojen ja sinkkiämpäreiden joukossa se roikkui niin tutun näköisenä ja onnistui ainakin tällä lukijalla luomaan nostalgisen ja romanttisen tunnelman kesänvietosta parhaimmillaan perheen ja kesäkodin merkeissä. =)





Tällaisissa tunnelmissa vietin sateista päivää kirjojeni parissa. Muuten olen viimeisen viikon ajan taistellut kodin rappusten parissa. Revittyäni todella järkyttävän rumat kokolattiamattopäällysteet irti  portaista jäi niihin  muutaman millin verran rumaa pintaa: liimaa ja sen alla vanhaa maalia. Ei auttanut kuin rapsutella kuumailmapuhaltimella rappu kerrallaan "mönjät" irti. Ehdottomasti pahin remppapuuha mitä olen koskaan tehnyt. Periksi ei kuitenkaan anneta. Nyt ne on hiottu ja odottaa uutta maalia pintaan.

Jotenkin tämä kaikki liittyy syksyyn. Unelmat ja jäähyväiset kesäkodille, joka pikkuhiljaa jää vähemmälle ja vähemmälle ja tarve laittaa kotia siistimpään kuntoon, nyt kun täällä säänkin puolesta ollaan tiiviisti oman pesän suojassa. Kohta toivon mukaan tilanne on se, että tekemiset on sitä tasoa kuin otsikko. Pyykkipäivä tuntuisi portaiden jälkeen todella huolettomalle;)

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kukkia ja omegoita


Perjantaina valokuvasin kotimme edustasta harvinaisen kaunottaren yhä kukkimassa. Maalla niitä sitten löytyi mun suureksi iloksi lisää. Konnanyrtti oli aukaissut kukkansa, yksi auringonkukka samoten ja lisää oli tulossa! Kaunista väriä loisti kärpässienikin olemuksellaan. Kaiken lisäksi tuli omenoita poimittua ja lisää vain sais hakea. Vanha puu on uskollinen. Uusin omenapuu tuotti kolme omenaa, joista yksi oli kooltaan ylitse muiden. Uteliaana maistelimme miltä tulevaisuuden omenat maistuisivat ja olihan se kivan makuinen jos tykkää hiukan kirpeästä. Luumupuu (Sinikka) tarjosi tasan tarkkaan kolme luumua ja nekin hyvin pieniä, tosin maku oli ok. Ehdin jo miettiä sillä olevan jokin "ongelma" mutta ystävättären Sinikat olivat yhtä kitsaita.





Myrkyllisen kärpässienen jälkeen hiukan Paula Heinosen luennosta hyvinvointimessuilla. Ensimmäinen tunti meni teollisen ruuan ja muun epäterveellisyyden esille tuomiseen. Ei ehkä kaikille ihan uutta tietoa. Käteen jäi lähinnä sellainen olo, että jokaisen tulisi syödä hyvän ravinnon ohella jokin multivitamiini, D-vitamiinia ehdottomasti ja kalaöljyjä vieläkin ehdottomammin ;) Niissäkin on kuulemma valtavia laatu eroja ja kun katselin summa sumarum jälkeenpäin kaikkia mitä suositeltiin oli ne Bioteekin tuotteita...Yhteistyötä varmaankin, mutta kun joku omalla nimellä niitä mainostaa niin toivon mukaan perustuu "vankkaan tietoon" eikä pelkkään kaupallisuuteen? Mene ja tiedä. Sellainen kuitenkin olen, että d-vitamiinia tulee seuraavaksi haettua. Kalaöljyt kai löytyykin nykyään joka toiselta ja mitä stressaavampi elämä sitä enemmän niitä sais napsia. Neanderlainenkin kuulemma tuli viisaaksi kun siirtyi asumaan levärikkaalle seudulle (sitä syömään) jossa omegat sitten kehitti aivot tähän nykyiseen älyn ilotulitukseen =) Vaatimattomasti nyt vielä lisään oman antistressi kuvan illan teepöydästä. Yhä edelleen rentoudun teen parissa ja tänään kannoin minimanista söpön teerasian mukana kotiin. Pienet mukavat hankinnatkin kyllä piristää...omegoiden ja muun ohella ;)



Oikein ihanaa viikon alkua kaikille!

perjantai 17. syyskuuta 2010

Vielä yksi kaunokainen


Jaahas ja kierto jatkuu...no ei nyt ihan;) Mut ajattelin laittaa pari kuvaa tuosta oman oven edustasta. Kaiken rempan keskellä kukki vielä yksi kurjenpolvi iloisesti. Sai harmaat kivet ja lavat näyttämään kauniilta tai ehkä siedettävimmiltä. Myöskin pieni tee-kasvini pääsi ovenjuurelta kuvaan. En tietenkään ole hennonnut siitä mitään lehtiä poimia, tuollainen pieni ja keskenkasvuinen kun on. Pääsi ostoskärryyn kun oli niin houkutteleva tuo kuva teekannusta ja ehkä tuo luvattu "gingseng effect" (vaikkei taida ihan katsomalla välttämättä tulla). Meillä on täälläpäin messut ja yritän päästä kuulemaan Paula Heinosen luentoa funktionaalisesta lääketieteestä (niitä oppeja Satu Silvo paljolti viljelee) joten ehkäpä sieltäkin jokunen "ginseng effect" tarttuu evääksi. Muuten taitaa terveyden ohella messut tarjota rakentamiseen ja kotiin liittyviä asioita. Sen lisäksi täytyy kiirehtiä hakemaan loput omenat maalta (ellei ole myöhäistä). Oikein ihanaa viikonloppua!

torstai 16. syyskuuta 2010

Yksi hetki kodissa


Koti ei ole vain materiaa. Koti on ennenkaikkea "näyttämö" suurille tunteille. Vaikka siellä olisi yksin on se tärkeä kohtaaminen. Hiljentyminen oman itsen ääreen, itsensä kuunteleminen ja hyväksyminen.

Meidän kotia etsittiin aikoinaan tietoisina että sinne haaveiltiin pientä kuopusta. Sijainti oli tärkeä. Lasten koulu ja elämä tarvitsi käytännölliset puitteet. Löydettyämme tämän kodin iloitsin lautalattioista ja surin talon rumaa ulkokuorta (joka onneksi nyt on vaihdettu). Iloitsin myöskin talojen keskellä olevasta suuresta pihasta, jossa kuvittelin tulevan pikkuisen leikkivän.



Niin me asetuimme tähän kotiin. Nuoret sai toinen toistaan nopeammat tietokoneyhteydet (!) ja me aikuiset saimme oman huoneen kellariin jonne myöskin hioimme ja maalasimme pienen lastensängyn, sellaisen alle kaksivuotiaalle-mallin. Niinhän siinä kotiselvityksessä luki, alle kaksivuotias. Keskellä oli yhteiset tilamme joita edellisissä inserteissä kuvasin. Sinne ajauduimme, niinkuin vieläkin toistemme seuraan täyttämään tilaa jaetuilla kokemuksilla.

Seuraava katkelma on iso hetki elämässämme. Edellisenä päivänä olemme saaneet soiton Interpedialta. Saisimme pienen pojan, 10 kk vanha. Tänä päivänä istun yksin sohvalla. Minulla on suuri kirjekuori kädessä. Sisällä on meidän pikkuisen kuva. Odotan miestä kotiin. Olemme sopineet että jaamme hetken yhdessä. Hetki on pitkä ja minulla on kuin onkin paljon kohtaamista itsessäni kaikkine tunteineni. Lopulta mies kuitenkin saapuu ja nyt ajattelin laittaa katkelman päiväkirjastani.

"ja sitten odotettiin seuraavaa päivää ja postia. Posti hyvä ja jokapäiväinen postinkantaja. Tiedätkö, tänään tulee meidän ikioman pienen ihmisen kuva. Sen pienen josta uneksittiin jo muutama vuosi. Ja samalla logiikalla kuin aika on aina edennyt hetkestä toiseen, istuttiin sitten vierekkäin, minä ja mies: äiti ja isä! Enkä olisi itseni ellen olisi jännittänyt tätäkin kohtaamista niin paljon, että pyysin miestä katsomaan ensin. Aivan kuin rakkaus voisi olla kiinni kasvoista. Ja jos olisi, oli nämä kasvot koko rakkauteni kohde. Eikä mulla kestänyt montaa sekunttia rakastua.  Hetken sitä katsoo kasvoja vieraina ja sitten seuraavalla hetkellä siinä on se oma rakas pieni ihminen. Niin kävi synnyttäessäkin aikoinaan. Ensimmäinen hetki oli vieras ja se siitä seuraava oli tätä raastavaa rakkautta jota ei noin vain muotoilla paperille." 

Kuva yläkerrasta

Kierros jatkuu...

Puusepällä teetetty vanha nukkekoti lienee olohuoneemme kotoisin kapistus. Nyt sinne on saatu valot.
Taisin aikoinaan kertoa, että meidän talorempan yhteydessä lisättiin uudet ovet olohuoneesta pihalle. Vaikka takapiha on pieni näin kaupunkiasunnossa on se ollut nyt jo suuressa käytössä. Lisäksi se lisäsi olohuoneen valoisuutta aika paljonkin. Huomasin nauttivani tuulen huminasta puissa kun ovi on auki päivisin. Tosin se on ollut siinä vasta nämä kesäisimmät ajat.
Aikoinaan laitoin tauluja aika villisti ylt ympäri huonetta mutta karsin reippaasti ja laitoin yhden "kollaasin" vitriiniä vastakkaiselle seinälle. Olen myöskin välttynyt seinien maalamiselta muuksi kun valkoiseksi oivallettuani että huone on kooltaan sen verran pieni että vaatii valkoista (kuten se maalattu keittiö).
Meillä on telkku villisti vanhan pianon päällä. Siihen päädyttin kun hoksattiin ettei vanhaa pianoa saa millään ulos vaikka sitä ei enää kukaan soita. Lisäksi korkeus pitää pienet näpit poissa nappuloilta. Eikä sekään haittaa että katsomiskorkeus on nyt oikein hyvä!


Tässä pieni kierros seuraavaan huoneeseen kun nyt pääsin vauhtiin, mitä tähän meidän kaupungissa olevaan kotiin tulee. Meillä olohuone on kovassa käytössä. Pikkuinen on päässyt muumi ikään ja katsoo niitä todella mielellään. Vaikka telkku onkin sellainen kiistelty viihdyke on se lapsiperheessä aina välillä ihmeen tervetullut...Olen pitkään halunut esteettisistä syistä valkoiset puuvillapäälliset sohville, mutta käytännön syistä en ole sitä vielä toteuttanut. Joissakin asioissa täytyy vain olla realistinen. Olen kova käyttämään koreja säilytykseen. Meidän olkkarissa niissä on kaikissa leluja: siinä mielessä tämä huone onkin varsinainen OLOhuone.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Keittiö

Pitkin alkavaa syksyä olen taas innostunut ihastelemaan erilaisia blogeja mukaanlukien sisustukseen liittyvät blogit. Torppa alkaa vaipua unholaan mutta sitäkin suuremmin huomio kiinnittyy näihin kodin nurkkiin. Ja voi sitä innostusta ja inpiraatiota kun näkee niin paljon kaunista lehdissä ja blogeissa. Meidän keittiössä oli tammikaapit, jotka malliltaan ja kunnoltaan vielä hoitaa tehtävänsä (ekologista ajattelua! =). Tosin tummahko väri oli aika masentava...Ei muuta kun pensseli heilumaan! Sävy ei ole ihan valkoinen vaan Tikkurilan paletista se "herkän haaveilijan" vaniljaan menevä valkoinen. Samalla sain luotua hyllykön vanhoista kaapeista vastakkaiselle seinälle, jonne järjestin (vihaan epämääräisiä kasoja) paikan kynille, laskuille, keittokirjoille ja kaikelle sille muulle mikä keitiössämme tarvitsee olla. Pieni prinsessa nököttää siinä kynän päässä ja toivottavasti viihtyy uudessa valoisammassa keittiössä. Valosta puheen ollen. Otin lyhdyn esille ja laitoin kynttilän palamaan. Pimenevässä syysillassa siitä tulee ihanan kotoinen tunnelma.Yksi tuoleista on siniharmaa siitä yksinkertaisesta syystä, että siinä on mun seuraava haaste: saada tuolit maalattua sen väriseksi... Ihan ohimennen mainittuna, pienenä kuriositeettinä, koko muutos maksoi rahassa (vaivaa meni senkin edestä ;) 50€. Ihan edullinen hinta uudesta keittiöstä. =)

tiistai 14. syyskuuta 2010

Fazer

Keitin sunnuntai aamuna omenasosetta kakkua varten. Toiseen väliin laitoin mansikoita. Tarkoitus oli saada jokin kukkanen keskelle kakkua (joten tein sen sellaisessa kakkuvuoassa) mutta se jäi ajatuksen tasolle. Muuten oli vieraillemme menyy kuten edellisessä insertissä kerroin. Etiopialaiset ihmettelevät Suomessa näin aluksi sitä ettei ihmisiä näy juuuri missään. Etiopiassa ovat suurimman osan päivästä ulkona. Suomalainen kurinalaisuus ihastutti. Minua taas lämmitti etiopialainen sydämellisyys ja välittömyys sekä valtava lämpö lapsia kohtaan.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Vieras

Tältä se nyt näyttää, yksi näistä kasviksista jotka tulivat jokaviikkoisen luomulaatikon mukana. Mikä se on?? Puhumattakaan, mitä siitä voi tehdä? Omenat on kuvassa luomassa tunnelmaa (tuttua ja turvallista;)

Vaan oon viimeisissä inserteissä paneutunut ruokapuolen asioihin ja viitannut etiopialaiseen ruokaan. Ilokseni saan Etiopiasta asti vieraita sunnuntaina (aivan yllättävästi sain illalla tekstiviestin), joten nyt täytyy kunnostautua suomalaisen ruuan tekijänä. Haluavat varmaan tutustua vuorostaan meidän antimiin. Mitäs sitä keksis...karjalanpiirakoita, lihapullia, perunaa jossain muodossa ja leipoisko muutenkin pullia vai oliskohan omenapiirakan vuoro nyt kun on omenoitakin omasta takaa...Täytyy keksiä jotain kivaa.  Meidän oma pieni 2v- mies puhua pulputtaa niin paljon, että varmaan opettaa vieraillekin vähän suomenkieltä.

Tämä kuva on otettu vuosi sitten, mutta toivotetaan sen tunnelmissa kaikille jotka luette tätä oikein ihanaa viikonloppua!

Blogger muuten takkus aikalailla tässä kirjoitellessa...grrrr

torstai 9. syyskuuta 2010

Syksyn lämmikkeeksi

Viime viikon luomulaatikko oli pullollaan vihanneksia. Paria vihannesta en tunnistanut, mutta nyt on myöhäistä ottaa kuvaa kysyäkseni mitä olivat. Muhivat alakerrassa sähköisessä savipadassaan. Voitin mukavuudenhalun ja otin puukon kilttiin käteeni ja paloittelin menemään pataan muhimaan. Huomenna nimittäin tulee taas uusi laatikko...enkä kestä ajatusta siitä, että jääkaapin paras anti on jäänyt syömättä ja nahistuu pilalle laiskuuden takia (ikuinen taistelu). Vaan maisteltiin keskimmäisen pojan kanssa jo keitosta ja se lämmitti kivasti syksyisessä illassa. Poika kyseli, laitanko berberiä kaikkeen ruokaan. Se on sellainen etiopiasta tuotu mauste, joka sisältää ainakin kuivattua chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. Paljon sitä tulee käytettyä. Tuli muuten hihiteltyä pizzalle, jonka nimi oli Berlusconi kun kävelimme mainoksen ohi tänään. Siinäkin oli reippaasti vahvoja makuja päällä.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Injera

Käytin suuren osan eilisestä jokavuotisen raportin tekemiseen Etiopiaan. Kuopuksen adoptioon liittyy sitoutuminen siihen, että teemme hänen synnyinmaahan raportin kehityksestä ja kuulumisista kerran vuodessa. En tiedä paljonko viranomaiset niihin paneutuu mutta ajattelen, että on hienoa kun huomioidaan myöskin mitä adoptoiduille lapsille kuuluu. Minulle se poiki myöskin inspiraation tejhdä kuopuksen hakumatkasta oleva kansio vihdoin viimein valmiiksi siinä ohessa. Niin paljon hienoja ja tunteikkaita muistoja pulppusi tämän tiimoilta. Blogiin valitsin kuvan etiopialaisesta kansallisruuasta injerasta, joka on lättyä muistuttava ja jonka päällä on eri nk. wotteja, joita lättyyn kääritään nautittavaksi. Osa oli aika tulisia. Näinä aikoina kun etnisiä ravintoloita on enenevissä määrin, suosittelen tätäkin maistettavaksi. Itse tykkäsin siitä kovasti.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Pohjanmaalta



Nappasin kännykällä kuvan äitini vanhasta kuvasta jossa oikealla istuu pohjalaisessa talossaan äitini isoäiti (1800-luvullahan sen on täytynyt syntyä) tekemässä ruokaa. Väkisinkin nousi mieleen miten olis ihmetellyt jos olisi tiennyt että joku päivä kuvakin näkyy näyttöjen kautta muille ihmisille. Vai olisko vain ihmetellyt miten moni kaipaisi tuollaista uunia huusholliin kun on kerran lämmin tupa ja uuni joka lämpenee napista. Mene ja tiedä mutta kivasti istuvat siinä puhaltamassa yhteen hiileen, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä ;)

maanantai 6. syyskuuta 2010

Tulipa luettua

No joo, ihan olen itsekin ihmetellyt minne mun lukemiset on jäänyt. Kummasti nyt kun on töissä ja puolet enemmän hommaa tulee myöskin luettua.Viikonloppuna luin vihdoinkin nämä Marklundin kirjat joista olen kyllä kuullut aikaisemmin. Johan oli tarina! Kirjat esittävät ne tosielämään perustuvana mutta luettuani netistä artikkeleita  koskien niitä, kävi selville, että moni asia kuitenkin oli todellisuudessa erilailla. Tosin kertomuksen ydin: ruotsalainen hyvin menestyvä nainen joka rakastuu väärään mieheen ja joutuu niin vainotuksi että päätyy maan alle, aluksi Ruotsissa ja kun se ei onnistu niin turvapaikan hakijaksi USA:han, on ilmeisesti totta. Oikeusvaltio kun ei pysty hänelle takaamaan mahdollisuutta elää turvassa x-miehen vainoilta. Lisämausteen kirjoihin tuo miehen vierasmaalaisuus ja kulttuuritausta (ja siitä syntynyt keskustelu, "debatti" niin kuin ruotsissa sanotaan). Marklundia onkin tahoilla syytetty rasismin lietsomisesta. Uusi ruotsalainen mies on kirjassa lähes kaikkeen venyvä turvasatama. Joka tapauksessa vaikuttasi siltä että lait ja säädökset kyllä ovat mutta niiden toteutus (sosiaalipuolen, poliisin ja oikeuslaitoksen) ei toimi sikäli kun vastassa on tarpeeksi röyhkeä rikollinen. Kaiken huippu oli juonen sisällä oleva uhreja auttava salainen säätiö joka laskutti yhteiskuntaa palveluista, jotka eivät koskaan toteutuneet. Pelokas piiloutuja kun ei ole paras mahdollinen oikeuksiensa perään katsoja.

Marklund on dekkarikirjailija, eikä ihme että rauhaa en saanut ennenkuin olin saanut luettua kirjat loppuun. Tosin tämä erittäin rasittava piirre on aina mukana kun luen kirjoja. Urakkana niitä sitten tulee luettua yömyöhään. Vaan tuntui se sitten sitäkin hienommalle nukahtaa ukon kainaloon aamuyöstä.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Värejä


Kuopuksen uudet lapaset ja villasukat innoitti näiden värejen maailmaan.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Syksyiset tunnelmat maalta

Vielä on ehditty viettää hetkiä maalla. Tällä hetkellä meidän työajat sovitetaan niin että kuopus saa olla kotona vielä tämän vuioden. Olen puoliaikaisena töissä ja mies tekee kolmivuorotöitä. Ilokseni meille kuitenkin siunautui yhteinen vapaa viikonloppu. Humala tervehtii viikonlopunviettäjää (ihan tuo kuvassa oleva vihreä köynnös) torpan ovella. Poimiikohan joku niiden käpyjä johonkin käyttöön? Jonkinlaista teetä niistäkin voisi ilmeisesti tehdä. Ei tiedä minkä sortin terveysvaikutukset siinä roikkuu käyttämättöminä =/
Kun avaan ikkunan tuvassa, nautin erityisesti ihanan syksyisestä tuulenvireestä ja odottelen, että pääsen poimimaan omenoita. Tikapuut on kuten näkyy haettu uima-altaalta valmiiksi.
Kuopus on kuten aina vauhdissa, eikä sille riitäis millään äidin luonnonkokemukset vaan vauhtia ja räiskettä täytyy tulla tuutin täydeltä...välillä. =)
Sitten taas välillä voi ihan leikkiä ulkona rauhassa, vaikka kottikärryn rengasta pyöritellen ja välttäähän se vanhempien silmä aina senverran sopivasti, että ehtii keksiä kaikenlaista jännittävämpääkin. Kirves ja vasarakin olis niin houkuttelevia, vaan ihmeen nopeesti on otettu pois just kun olis päässyt kokeilemaan miten niillä luontoa kesyttäisi.
Syksyn iloa on kaikenlaisten satojen korjuu kuten viinimarjat
ja omenat.
Illalla saunottiin ja ihasteltiin auringonlaskua (häiritsevästi tulee mieleen tuon saunan maalamisen tarve kaiken keskellä...ikään kuin mikä ei kuulu joukkoon. Äh, munhan oli tarkoitus kirjoittaa kiva syksyinen tunnelma maalta...)
Tämä Dahlia jatkaa sitkeesti kukkimista. Oli muuten ensimmäinen Dahlia torpalla vaikka onkin nimikkokukkamme. Vaan parempi myöhään kun ei milloinkaan.