keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Sähköinen haudutuspata


Tässä on nyt sitten uusi ystäväni keittiössä: haudutuspata! Ta da da daaa! Kokeilin sitä tänään ihan vain täysjyväriisin ja vihannesten (toki tukku mausteita!) kanssa. Laitoin saviseen pataan ainekset, sähkö päälle ja asioille. Tullessani kotiin oli ruoka valmista ja pata pienellä lämmöllä pitäen komeutta lämpimänä. Kaikkea ne keksii... =)

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Pieni mestarikokki


Viikonloppu tuli vietettyä poikain kanssa; kolme miehistä jälkikasvua, mies ja pikku uros-koiramme. Tyttö oli ystävättären luona. Keskimmäinen poikalapsi hoksasi asemansa keittiössä (meillä tyttö yleensä häärää omistajan elkein keittiön valtakunnassa). Lyhyen harkinnan jälkeen poika innostui suunnitelemaan hampurilaisten tekoa, mikä olikin ihan "miehekäs" vaihtoehto. Yhdessä sitten mausteltiin jauhelihasta pihvejä ja ladattiin sämpylöiden väliin niin paljon mestarikokin suunnittelemia aineksia, että hampurilaiset piti tarjota kahdessa osassa. Rohkea sitten yhdisti kädessään nämä osat ja sai syödäkseen ehkä maukkaimmat hampurilaiset mitä itse olen koskaan saanut.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Inspiraatiota

Kylmät kelit saivat meidät monina päivinä kaupungille ostoskeskuksen vilinään. Pikkuinen istui karusellissä ja muissa paikan laitteissa, juoksi ja sai hyväksyviä katseita ja välillä eläkeläiset innostuivat moikkailemaan ja kertomaan miten söpö pieni jälkeläisemme on. Mieli lämpeni samaa tahtia kun kelit kylmenivät. Näinä kertoina olen poikennut suomalaiseen kirjakauppaan ja viime kerralta kotiin tuli mukaan Karen Howes:n: Vacation Homes. Torpan uusi kevät mielessä olen katsellut kuvia, eikä tänäkään keväänä säästytä uusien remppakohteiden aloittamiselta... Kuvien tiimoilta unelmoin uudesta lattiaväristä, katon viimeistelystä ja uusista maalipinnoista osassa huonekaluja. Onneksi nykyään on niin paljon lehtiä ja kirjoja joista hakea inspiraatiota. Näiden lukijana olen kyltymätön. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty! ;)

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Braverman rocks!

Katsoin tänään ruotsalaiselta kanavalta tyypillistä ohjelmaa laihduttamisesta ja siinä päädyttiin aivan oikein siihen tosiasiaan, että todellinen laihtuminen liittyy siihen että "kuluttaa enemmän kuin syö". Diettikirjallisuus on yksi monista oikopoluista, joihin ihmiset "lankeaa" helpon laihtumisen toivossa ja ( joku kirjoittaa helpon rahan toivossa) ;). Ikävä kyllä yksi helmi hukkuu näiden kirjojen joukossa, koska käsittelee mielestäni terveellistä elämää diettikirjana, vaikka on minusta huomattavasti enemmän terveellinen elämäntapa-kirja ja todella suositeltava!

Usein puhutaan metabolismeista ja elinten toiminnoista mainitsematta, miten suuresti aivot niitä säätelee. Bravermanin kirjasta saatu oivallus oli tarkka kuvaus siitä miten näihin prosesseihin voi vaikuttaa ja pysyä terveenä sekä laihtua. Kaikki me ollaan opittu että serotoniini vie masennuksen, mutta vastaavia yhtäläisyyksiä on huomatavasti enemmän ja niihin voi vaikuttaa terveillä elämäntavoilla. Joten jos ei säikähdä vaikeiden välittäjäaineiden nimikkeitä kuten asetylkoliini jne... voi tämä olla tietoa jolla on positiivinen vaikutus arjessa. Ilokseni olen onnistunut kohta pudottamaan 10 painavaa kiloa. Osa on toki sitä vanhaa totuutta, että syön vähemmän kuin kulutan, mutta osa voi olla sitä, että tietty ravinto on sitä nk. funktionaalista ruokaa, joka antaa kyytiä koko systeemille!

...lisättäköön tähän vielä, että tämä on meille puutarhaihmisille ihan sopivaa luettavaa koska luomu- yrtit, vihannekset, hedelmät, siemenet ja mausteet sekä muut luonnon antimet ovat hyvin keskeisiä tässäkin elämänviisaudessa...


torstai 4. maaliskuuta 2010

Satujen maailmassa ja tanssin pyörteissä



Tässä on ehditty lomia viettämään (lapset) jo kohta viikon. Koululla oli lomaa edeltävänä päivänä traditionaaliset naamiaiset. Tänä vuonna teemana oli satuolennot. Tänä vuonna istuin ompelemassa vanhaa bleiseriä muotoon "kaksi hännysosaa takana"; tyttö nimittäin halusi pukeutua Pinoccion omatunnoksi ja olla oikean ja väärän vartija. Tärkeää oli siis saada pukineet oikeanlaiseksi, eikä minun ylimalkainen mielipide takin sopivuudesta sellaisenaan mennyt läpi...onneksi. Naamiaisen paras asu osui nimenomaiselle Samu-Sirkalle. =) Keskimmäinen poika päätti olla joulupukki. Edeltä mietittiin, että niitä voi olla muutama...mutta poika ei innostunut miettimään asiaa enempää, asun ollessa sillä selvä. Yksi toinen joulupukki sitten löytyikin, mutta saduissahan kaikki on mahdollista;) Kyseessä oli siis Steinerkoulun naamiaispäivä traditio. Olen iloinen, että koulun vanhemmatkin oppilaat jaksavat päivästä innostua. Pienimmille se tietenkin lisää entisestään juhlan tuntua.

...ja sitten vielä juhlista juhliin; vanhimman pojan "vanhojentanssit" on askellettu opeteltujen kuvioiden mukaisesti! Kohta (huhtikuu) esikoinen on täysikäinen!

...ja sitten vielä kuopuksen askeltamisesta ihan kotopuolessa. Esikoisen kengät olivat ilmeiseti löytyneet sopivasti: