perjantai 31. joulukuuta 2010

Joutavuuksien uusi vuosi ;)

Afrikan auringon alla oli junaraiteita pitkin kävellessämme helpompi löytää perille.
Tulin kirjoittamaan uuden vuoden toivotuksia...siis asiaan taasen. Katselin kuvakansion kuvia ja ajattelin tehdä pienen kollaasin mieleenpainuvista hetkistä, mutta jotenkin ne vaan järjestyy paremmin mielikuvina. Ja mielikuvista puheen ollen, olen vihdoinkin saanut Arundhatin kirjan "The God of Small Things" suomeksi (Joutavuuksien Jumala: Arundhati Roy). Siinä on niin vivahteikkaita kielikuvia että suomeksi oli saatava. Suosittelen kaikille. Intialaisen kulttuurin takaa nousee tuttu ihmisyys. Tulee jopa mieleen "Täällä pohjan tähden alla" ja sen henkilöiden kohtalot. Jotain koskien ihmisten luokittelua ja sen tuomaa epätasa-arvoa. Intiassa kastin alimmainen pyyhkii omat jalanjäljet harjalla kontaten (historiassa taaksepäin) ettei häntä arvokkaampaan kastiin kuuluva joudu astelemaan samoisille jäljille. Linnan kylässä vanha eukko ei katso ylös, hiljenee nöyrästi kumartuen papin ajaessa ohi. Hyvä kun uskaltaa olla olemassa hienon papin kanssa samaisella maaperällä. Ikään kuin pappi olisi Jumala ja minkälainen se pappi sitten olikin kun lukijana pääsi tutustumaan...Arunhatin kirjassa kuvataan Pieniä hetkiä kun tämä ihmisen luoma jaottelu ja epäoikeudenmukaisuus, ahneus ja omahyväisyys häviää ja ne kuvaukset ovat niin kauniita.
"Vuosisatoja tiivistyi yhteen haihtuvaan hetkeen. Historia seisoi nyt väärällä jalalla; se hylättiin kuin vanha käärmeennahka. Sen merkit, arvet, vanhojen sotien haavat ja takaperin kulkemisen ajat putosivat pois. Sen poissaolo jätti jälkeensä auran, himerryksen, selvän kuin vesi joessa tai aurinko taivaalla. Yhtä selvän kuin on hellepäivän kuumuus tai kalan nykiminen siiman kiristyessä. Niin itsestään selvän, että kukaan ei huomannut."
Joten näin uutta vuotta miettiessäni, päädyn näihin ajatuksiin.  Toivon kaikille ihania kohtaamisia, lämpöä ja välittämistä. Ennakkoluulotonta olemassaolon iloa. Tartutaan kiinni arjen tuomiin pieniin hetkiin, josta koostuu elämän suurimmat asiat. Ja edellisen kirjan kielikuvaa käyttääkseni. Kaikillapa meillä on asenteita hylättäväksi kuin käärmeennahkaa. Siinä uuden vuoden haastetta. Mikäpä ei olisi ihanampaa kuin joen veden ja auringon aura.

Oikein hyvää uutta vuotta! <3

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Paljon on enemmän tänään





Joitakin asioita ei vaan voi olla liian paljon. Minulle on siunautunut noita sipulikukkia tänne kotiin loman iloksi. Täyttää hyvin ruokapöytää. Runsas on niiden väriloistokin! Muutama ruokakippo sinne vielä mahtuu väliin. Nimittäin meillä on myöskin siunautunut runsaasti kalkkunnan lihaa. Sitä on nyt sitten pakastimessa ja jääkaapissa. Nyt sitä on tämän päivän keitossa. Myöskin kuusen havuja on runsain määrin. Itse ranka (noh, muutamalla havulla) on jo oven ulkopuolella ja havuja löytyy nyt paitsi kuopuksen hiuksista aamulla pari, kaikista mahdollisista pienistä koloista ja niitäkin on paljon. Ja tänään rupesi loman vaikutus näkymään ideoissa. Kun aikamme pikkuisen kanssa luotiin lunta ja sitäkin oli runsaasti niin sisälle tultua keksin uuden maalauskohteen kotoa, jonka aloitan kun saan haettua värkit. Tosin niitä ei tarvita paljon. Siihen tulee pätemään "less is more".

PS: Lämmitti kovasti edellisen insertin kommentit. Itselle tärkeät hetket toi vielä bloginkin kautta iloa, paljon iloa.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Jouluiset muistijäljet


Ajattelin lähestyä tätä inserttiä uusien joulukuvien merkeissä. Jos vain pystyn keskittymään kun rakkaat teinini nauravat tuossa vieressä sille, että aloitan blogijutut (heidän mielestään, huom;) AINA samanlailla, tyyliin "ajattelin....Pitäis kuulemma mennä suoraan asiaan.  Niin siis asiaan. Huomasin kaikenlaisia kivoja ilmeitä ja tuntemuksia rakkaissani kun katselin kuvia. Joulua valmistellaan pitkään ja rakkaudella. Vaan ei turhaa. Jäljelle jää muistiratoja aivoihin yhteisistä hetkistä, jotka herättävät näitä kivoja muistoja mieleen pitkin vuotta, kuten nyt sitten tässä tätä kirjoittaessani. 

Näin iloinen on kuopus ja mummo joulun tunnelmissa. Isosisko laittoi kuopukselle juhlakampauksen (!) omalla suoristusraudalla. Hokkus pokkus oli tukka kasvanut monta senttiä ja korosti söpösti kuopuksemme tunteikasta ja varsin elävää persoonaa.


Tässä rakkaat teinini, jotka eivät vastaanota joulua ilman julmust:iä. Ruotsalainen perinne minun puolelta, joka lapsena oli oma lempijuomani. =) Varsin helppo tapa loihtia joulutunnelmaa.


Tähän kuvaan voisi tosiaan lisätä tyhjän puhekuplan poikani kohdalle. Lauloin täydestä sydämestä ja pisti kyllä hymyilemään kun näin tämän kuvan ja pojan ilmeen...tyyliin -onkohan tuo tosissaan...Siinä on selvästi sukupolvien välinen (suositeltavakin, eikös?) kuilu!


Valtava pukki kyllä pelotti pientä miestä....Meillä hyvä kun riitti kattokorkeus niin valtava se oli. Kaksi metriä pitkä ja leveyttä en lähde arvailemaan.


...mutta isän varsin innokkaassa sylissä ja lahjojen kasautuessa syliin, tilanne kääntyi iloksi.

joten jätän tämän pukin hypnoottisen joulukatseen tänne viimeiseksi kuvaksi. Ensi vuonna sitten uudelleen herätellään jouluisia muistoja eloon ja kerätään uusia.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää joulua!


Jouluaaton aamulla tontut kantoi pari säkkiä lahjoja Dahlian väelle ja erityisesti lasten iloksi. Pukki saapuu viideltä niitä jakamaan ja ennenkuin tästä siirryn joulupöydän valmisteluihin, haluan kiittää kaikkia teitä blogilandian ystäviä joulutervehdyksistä, joita joulun keskeltä lähetitte! Ensimmäinen amarylliksen kukka avautui soipivasti jouluaatoksi ja jopa valkoisena, joka on oikein mieluisa silmälle. Ja nyt sitten sinne joulun keskelle toivotan vielä kaikille Oikein ihanaa joulua!  

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Neljäs adventti


Hurja pakkanen ei haitannut kun tekemistä riitti sisällä. Kaupasta  haettiin tarvikkeita ja kolme kiloa lanttua muuttui laatikoiksi. Tyttö innostui koristelemaan pipareita. Napsin kuvia pipareista jotka, muistuttavat minua kynsikoristeista. Hyvin 15-vuoden neidin käsialaa. Ei niitä malta syödä. Vaan veljet malttoi. Taatelikakkuja tehtiin, yksi tämän väen suosikeista. Huomenna vien töihin maistiaiseksi. Jouluisinta oli kuitenkin kuusen koristelu joka sai sellaisen maalaisromanttisen asun sydämin ja palloin. Pullea kuusi joka tarkemmin katsottuna on yhden pojan mielestä harvan latvansa takia "kaljun" näköinen. Keskipoika teki viime viikolla koulussa tontun, joka seisoo nukkekodin oven luona. Niinpä ne tontut sitten hiipi olohuoneeseenkin keittiöstä.












 Mukavaa jouluviikkoa jokaiselle!






perjantai 17. joulukuuta 2010

Puutaheinää jouluna;)

Sattuikin neljännen adventin kynttilät patsaan juurelle jonka toimme häämatkalta. Olkoon joulunsanoman muistuttajana, rakkauden. Myöskin meidän ihmisten välillä.

Kirjoitankin tänne pienen tervehdyksen tässä telkun edessä, läppäri käsissä. Blogikierros on ollut mielettömän antoisa. Niin paljon ihania, kauniita ja inspiroivia inserttejä. Kuka väittää että suomalaiset masentuu pimeässä. Ainakin blogimaailman joulu vaikuttaa olevan oikea ilon juhla. Totta puhuen mietin töissä kahvihuoneessa lehteä laratessa, että lähes joka juttu oli joulurauhan ja stressinvastaisen joulun merkeissä. Vintage living-blogissa oli kiva insertti heidän stressittömästä joulusta, siihen liityi heille sopivien valintojen tekeminen. Jäin miettimään miten tärkeää on tosiaan myöskin jouluna luoda oman näköinen joulu, eikä kokea pakoksi kaikkea sitä mitä vastaan tulee. Toinen tykkää käsitöistä, toinen on luotu leipuriksi...herkkujen taikojaksi ja niin poispäin. Luovuus elää vapaudesta eikä viihdy pakon edessä. Oman itsen kuuntelu ja sen toteuttaminen vapauttaa. Viehätyin aikoinaan Dostojevskin kirjassa parista rivistä jossa todettiin: Parempi puuta heinää omalla suulla, kun totuutta toisen mukaan. Ymmärsin sen siten, että parempi olla vajavaisemminkin aito oma itsensä kuin jotain hienoa joka perustuu pintapuoliseen toisten mukaan elämiseen ilman syvempää omaa kokemusta ta tarpeeseen miellyttää muita. Ainahan me ihmiset ollaan koettu paineita pysyä hyvissä mitoissa toisten silmissä, enemmän tai vähemmän.  Joten tämän virikerikkaan, makuja, arvoja, kokemuksia tulvivan maailman keskellä, on hyvä vahvistua pysymään omalle itselle uskollisena. Myöskin jouluna. Siitä muodostuu varmaankin yksi osa joulun rauhaa ja luovuutta.Suorittajakansasta puhuu jo mainoskin...no, ehkäpä tässä ajassa on tosiaan herätty omien tarpeiden huomioimiseen ja kuunteluun enenevissä määrin.

Mun joulu muuten alkaa maanantaina, jonka jälkeen olen kaksi viikkoa vapaalla.Miehen vapaa alkoi jo tänään ja lasten sitten keskiviikkona, perinteisten joulujuhlien jälkeen (siinä muuten sellainen kohta joulua josta olen yli iloinen. Steinerkoulu järjestää aina perinteisen joulujuhlan jossa silmännurkkani kostuu ja joulun sanoma ei jää epäselväksi...ja laulut, ne laulut on ihania täydessä juhlasalissa). Pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa tässä kodissa haemme joulukuusen. Olen pitkin syksyä maalannut kotia, kun vihdoinkin sielunsilmät tiesi mitä halusi. Nyt kuusellakin on tilauksensa kun turhaa tavaraa on myöskin viety pois (mun leikillinen sanontanihan on, vanha pois ja uutta tilalle;) Sitten siirryn puuhaamaan ruokaa. Meille on muodostunut kylmäsavustetun kalkkunan syömisen perinne. Possu sai jäädä pois (enkä aio näitä sulkuja enempää mainita niiden huonoista kasvuolosuhteista...). Tosin luulen, että intoudun bloggailemaan itselleni kivoista jouluruuista oman jutun kun innostun niitä puuhaamaan. Tänä vuonna luulen, että luemme jouluevankeliumin siitä Maria Justiinan vanhasta raamatusta jonka sain äidiltäni mummani muistona. Alan pikku hiljaa lämmetä joulun h-hetkiin! Oikein ihanaa viikonloppua ja neljättä adventtia kaikille! 

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Leijonat huomion alla



Eilen illalla tarttui kameraan tämä uninen tunnelma kuopuksesta Höyhesaarella (kuopusesta ei näy kun kikkurat).

Hyvää huomenta!
Teen tänään ensimmäistä kertaa insertin pienellä miniläppärillä ja täytyy sanoa, että kauan kestää ladata kuvia ainakin. Saa nähdä onnistuuko laisinkaan. Uudet hyasintit kotiutui eilen ja taas odotellaan minkäväristä kukkaloistoa odotellaan. Ompelin joulukuuseen pieniä sydämiä ja odottelevat nyt tuossa ikkunalla kuusta. Odotuksista ja sydämistä ajattelin tänään kirjoittaa. Kun kuopuksen kanssa on katsottu leijonankuvaa täkissä, todettu miten isä meni mopolla töihin, mietitty Nipsua ja joululahjaa kalenterissa, painuu pienet silmät kiinni ja pieni mies unten maille. Yllättäen hiljenee. Suloinen kuopus nukkuu turvallisesti lämpimän täkin alla jonka leijona herää henkiin seuraavan kerran kun niitä yhdessä katselemme. Olen  huomannut, että kun kuopus hiljenee unilleen, päivällä tai yöksi, pieni koiramme ponkaisee esille hakemaan huomiota. Jonkinlainen leijona se siinäkin herää henkiin, ravistelee uljaasti partaansa ja hyppää esille eteisen kenkien takaa, sohvan alta, keittiön uumenista.  Se on sellainen kiltti, vaatimaton joka ei tee itsestään mitään numeroa. Hieman arka. Vaan tarvitsee se pienikin huomioita ja hyväksyntää. Ja niinpä se pienellä sykeröllä tai jalat taivasta vasten nauttii omasta yhteisestä hetkestä toisen lähellä.
  
Kuvaa on käytetty photoshoppailun opettelussa. Parta jäi sitten hassun kellertäväksi...mut eikös ne leijonat ole kellertäviä.

Vaan on taasen uusi päivä koittanut ja lehti haettu koirun kanssa postilaatikolta. Tänään tämä pieni ystävämme saa toivottaa kaikille oikein mukavaa päivää ja jouluodotusta noin muutenkin. Tämä blogin kirjoittaminen kun jää aina vielä näiden leijonienkin jalkoihin ;) mutta on ehdottomasti oma lepohetkeni. Kiitos teille kaikille siitä!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää!
Tämän kehyksen ostin tänään myyjäisistä kuvalle, joka otettu toisen sukuni talosta neljä sukupolvea taaksepäin. Sopi jotenkin itsenäisyyspäivänä tänne blogiin. Siihen aikaan ei niin tunteiltu mutta kehyksen teksti "Family, is a little world created by love" on onneksi tätä päivää. Perheet solmitaan rakkaudesta ja parhaimmillaan kahden itsenäisen ihmisen välillä. Itsenäisyys on hieno asia. Niin maalle kuin yksilölle! ;)
Ehkäpä se perheenjäsen joka totesi lihapullien olevan paremminkin itsenäisyyspäiväruokaa suomalaisuudessaan oli ihan oikeassa. Meillä syötiin käsin ja tex mexiä, eli tortilloja. Niinpä ollaan kansainvälistytty me itsenäiset  suomalaiset ja me Dahlian väki.
 Viimeisenä muutama otos nallesta joka hurmasi itsenäisyyspäivämyyjäisissä. Mahassa lukee "Lycko nalle" ja varmuudeksi sellaisen on ihan hyvä kotiutua tänne meille. Otus oli ommeltu pellavasta. Innostuin kovasti kun vihdoinkin sain hankittua uuden ompelukoneen (vanha ompelukonekin sanoi irti sopimuksensa kuten kamerat, nämä kuvat siis kännykällä). Ompelin heti alkuun sohville pellavaiset huput ja pellavan luonnollinen ja teeskentelemätön ulkonäkö hurmasi. Nallekin piti sitten saada. Viimeisessä kuvassa olevat tyynyt tein itse. Valitsin joulun kunniaksi punaiset eläimet keskelle. Muuten meillä on olohuoneessa ensimmäistä kertaa hyvin vaalea jouluinen tunnelma. Jopa hyasintit jotka hankittiin nupussa aukesivat valkoisina. No joo, oikein ihanaa itsenäisyyspäivää siis kaikille! Nyt lähden katsomaan linnanjuhlia ja ehkäpä lankean arvostelemaan muutaman mekon ;)




perjantai 3. joulukuuta 2010

Töitä, vapaata, hiljaisuutta ja meteliä

Rakkaat ihmiset jotka tätä luette!

Koittipa sitten vihdoinkin perjantai ja minun kohdallani se tarkoittaa viiden päivän vapaita, kun maanantaina on itsenäisyyspäivä ja muuten olen aina kotona kuopuksen kanssa tiistait ja keskiviikot. Ihan niin kuin saisi yhden ylimääräisen loman. Minulla on ollut hyvä tasapaino työn ja kodin välillä. Huomasin sen tänään, kun järjestelin ihan iloisenakin ensi syksyn työprosenttia suuremmaksi. Ilo aasinsiltana seuraavaan asiaan; huomasin tänään olevani erityisen pirteä ja sitten muistin, että tänään on veronpalautukset. Teki mieli huutaa kuin Robin Hood =) mutta varsin asiallisena kävin tekemässä muutaman tärkeän hankinnan ;) Kyllä se materia aina välillä on tärkeämpää, kuin haluaisi näin henkisenkin alan ihmisenä myöntää. Se tässä nk. downshiftaamisessa on huomattu, että osaa iloita asioista (hankinnoista, tässä yhteydessä) mitä joskus tuli pidettyä itsestäänselvyytenä. Kun joutuu hankintojaan miettimään ja odottelemaan on usein joulumieli ;) Ja koska vuorossaan kolmas digikamerani sanoi irti sopimuksensa, joudun tähän inserttiin laittamaan vanhoja kuvia. Ajattelin laittaa muutaman kuvan meidän talojen remontista, mikä on vienyt vuoden. En tiedä miten totun asumaan ilman jatkuvia remontin tuomia ääniä ja ihmisiä (ironiaa). Tilannetta hiukan helpottaa, että töissä on massiivinen remontti huoneeni alakerrassa (minä kuuntelijan ammatissani en sitten kuule mitään ja yhdessä asiakkaiteni kanssa opitaan olemaan hiljaa), joten remontin tuomaa hurmaa en pääse pakoon. Tässä nyt sitten varsin talvisia kuvia kotimme remontista alkaen viime talven kovina pakkasina, jolloin vanha seinä (ja sen tuoma lämpö) revittiin pois. Tosin olen suuresti iloinnut siitä, että talot nyt ovat jälleen puupinnotteisia kuten alkujaan. Ja se rakastamani lämpö palasi jos mahdollista entistäkin tehokkaampana.


Keltaiset puutalomme pilattiin 70-luvulla silloisilla epämääräisillä pinnoitteilla. Tässä lähes kauhuleffanomaisessa tunnelmassa (kamera jopa tallensi sen kauhean pakkasen) osa siitä on revitty pois ja alkuperäinen keltainen puuverhoilu näkyi alta...
...kunnes nyt sitten sai päälleen nykyisen asunsa. Väri on kuulemma terracotta, mutta pahasti pelkään että suurin osa näkee sen vaaleanpunaisena. Uudet ovet ja ikkunat ovat helmenharmaita. Tämän kuvan jälkeen sai ovetkin ympärilleen pakolliset turvakaiteet. Sellaiset "karsinat", jotka kyllä tuovat vähän yksityisyydenkin tunnetta ja johon nyt oli kiva laittaa havuja ja jouluvaloja. Kuvan kaunistus on toki pikku kuopus joka ennen lumentuloa ehti tekemään monta hyvää kakkua hiekkalaatikolla. Tällä hetkellä tätä taitoa käytetään piparkakkujen tekemiseen!

Oikein ihanaa viikonloppua ja itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kaupan viritykset




Hiukan varovaisen jouluinen insertti tuo edellinen. Nythän eletään vielä marraskuuta. No kun kerran aloitin niin menköön nyt sitten ihan joulux! Käytiin tänään kaupungilla joulunavajaisissa. Ja oli siitä mitä mieltä tahansa, että kaunis ja pyhä juhla on kaupallistunut, niin näin on kyllä käynyt. Ja sinne kauppoihin mekin sitten vaan vastaan panematta menimme. Ostamista nyt oli helppo vastustaa tällä kertaa, muttei Citymarketin villiä pukkia (toivottavasti sillä oli hyvä palkka...). Tanssi, soitti, höpötti, jongleeras ja huomioi. Huomioi tosi kivasti pieniä lapsukaisia. Kunnostautuneena kuvaajana minulla oli kamera mukana ja haastoin itseni ottamaan sen pukin kengistä kuvan kun niihin ihastuin. Tosin en sillä tavalla että sellaisia itselle haluaisin, höh. Koittakaapa ottaa tanssivista jaloista kuvia. Ystäväni Enna joka avasi blogin (kauniin sellaisen joka on TÄSSÄ) ja jonka blogissa on paljon tanssia osaa...mutta vaikeeta se on. Ensimmäinen yritys oli pelkkää punaista sukkaa. Zoomaa jalkaa, liiku mukana, odota että kuva on tarkka ja ennenkaikkea unohda mitä muut miettivät kun yrität kuvata miehen jalkaa (!). Klik ja siinä!  Sylistä sitä kaikkea piti kuopuksen seurata. Korvatunturin ihastuttava hahmo on näin alkuun hiukan pelottava. Pois mennessä sama pukki sai jo kuopukseltakin rennomman vastaanoton. Hillityn riehakkaan. Toisin kuin pukki, estottomasti riehakas! Ihan näin pienenä lisänä. Etsiessäni kynää kaupassa tuli aivan vieras herasmies ja luovutti kynänsä sanoen että saan pitää sen. Eikä sillä ollut pukin partaakaan...? Se on todella jouluista. =)

perjantai 19. marraskuuta 2010

Pientä viritystä


Tervetuloa siitä ovelta pidemmälle. Pientä joulunvirettä täälläkin herätellään. Pukille on soitettu ja varmistettu että lähes joka viimeaikaisen kauppareissun lupauksen saa pidettyä...pukkihan sitten tuo.  Koti ei ole mitään extrem makeover:iä (vielä ainakaan) kokenut mutta pari vanhempaa kranssia on dyykattu esille vahoista joulukoristeista. Vanhaan piparikranssiin on huolella kiinnitetty irronneet piparit (jostain massasta tehty) ja koko komeus on ripustettu keittiön hellan yläpuolelle. Oikea piparitaikina hävisi pakasteesta teinin mielitekoihin ihan sellaisenaan pieninä palasina parissa päivässä. Joulun tunnelmaa sekin ;)



Huomenna Steinerkoulun lastenjuhlissa myydään jokavuotisia havuista tehtyjä kransseja. Sellainen kans! Yhden pienen pienen tontunkin sallittiin ilmestyvän keitiön ikkunalle kurkistelemaan.




Toivottavasti kiltteyspisteitä irtoaa. Pitäähän sen saada tarpeeksi aikaa tehdä arviointi työtä. Meiltä ihmisiltä voisi pyytää apua. Ihminen kuulemma käyttää arviointien tekemiseen aika ison prosentin ajatustyöstään. Mutta se onkin surullisempi asia. Monet asiat saisi vain olla, olematta hyviä tai huonoja. Olis vain. Mutta takasin jouluisiin viritelmiin. Vaikka meillä on aikoinaan kaksi ihan elävääkin oravaa piipahtanut ikkunasta sisälle (oli muuten todella vaikea saada ne ulos) on keittiön ikkunalla heinäseipäistä tehdyn tikapuiden päällä lähes aito sellainen koristeena.



Yksi jouluinen kranssi valoineen löysi paikkansa olohuoneen puolelta.
.


Oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Kirjoja ja kuulumisia


 Näin kirjojen kautta ajattelin lähestyä tätä päivän inserttiä. Sain kun sainkin siivottua. Iloitsin uudesta mopista joka pesukonekierroksen jälkeen on just sopivan nihkeä pyyhkimään viimeisetkin pölyt rakkaasta kodista. Tärkeää, tärkeää! Kirjat tuli pinottua byrån päälle ja sitä katsellessa saa kuvaa kuulumisista, joten kuvaan. Ensin kameralla ja nyt tänne. Ulkona on kylmä ja kuten edellisessä keskustelukommenteissa todettiin, nyt on ihana myysailla! Lukemisen alla "The God of Small Things" (Arundhati Roy), a masterpiece, utterly exceptional in every way, odottamassa rauhallisia lukuhetkiä sohvan uumenissa. Uuden kirjakerhon kirjat on myöskin siinä ja ehkä mystisin oli tuo fengshui, joka suositteli istumaan tiettyyn suuntaan syntymäajan mukaan...mut olihan se ihan hyvä idea että kotia pitää uusia kolmen vuoden välein jotta qi, energia virtaa ja siivota, siivota aina siivota ja järjestää! Kas, qi:tähän tämä on kun on siivonnut tänään ja nyt inspiroituu kirjoittamaan. Huumoria edustaa varmaankin mummolta peritty "joka kodin tietokirja" vuodelta 1948, joka hämmästyttää, niin kehtaisinko sanoa infantilisoivalla sisällöllään...ihan näin malliksi: "Hallissa ja eteisessä tarvitaan yleisvalaisin ja lisäksi lamppu peilin luona" ja " Eteisessä tai muussa päällysvaatteiden säilytyspaikassa pitää olla hattuhylly". OK, näin sitten. Sovitaan että hallitaan ne muut huoneet, joten en lainaa siitä enempää. Kirjoittajina agronomia, tohtoria, varatuomaria, maisteria, tippainssiä ja arkkitehtiä ;)
Sellaista ihanaa ja pyhää tunnelmaa, vanha raamattu joka on Maria Justiinan rippikoulumuisto 24.6.1900.


 Ei kunnon kirjapinoa, ellei siellä myöskin olisi Ifolorilta tullut uusi kuopuksen Ensiaskeleet-kirja. Kuvasin sieltä isänpäivää ajatellen nämä seuraavat kaksi kuvaa, joilla onnittelen, jo toistamiseen Isänpäivää viettävää  miestä, isää! Lisäksi onnittelut omalle isälle (ukille). Ukkia onnittelee kaikki neljä lapsen lasta myöskin!



Oikein hyvää viikonloppua ja isänpäivää!