maanantai 20. heinäkuuta 2009

Get in touch with your inner child


Siskon tyttö oli täällä yhtenä kesänä käymässä ja pääsin tutustumaan japanilaisiin mangoihin. Siellä oli tällainen kuva tekstillä "get in touch with your inner child" by Michiru Marikawa. Ihastuin siihen isosti ja söötti siskontyttö maalasi sen minulle tauluksi, joka vihdoinkin on kotiutunut Ruotsista tänne meille. Miten sinä tulkitset kuvan?

Itselleni se edustaa sitä pientä, aitoa kokevaa ihmistä joka meissä kaikissa on (joillakin syvemmällä). Katson kuvaa ja lasta joka rutistaa nallea. Tunnistan siitä turvallisuuden kaipuun. Kuvan yksi ihastuttava elementti on itse ihminen, joka on niin hämmästyneen näköinen kaikesta mitä hänen sisältä tulee (vaikka on silmälasit;) Meilläkin pukkaa jos minkälaista psykologista tietoa tänäpäivänä, mutta ellei siihen saa kosketusta kokonaisvaltaisesti, myöskin tunnetasolla, ei näe, eikä se auta ihmistä eheytymään ja olemaan kosketuksissa koko oman persoonan ja minuuden kanssa.

Siskontytölle iso kiitos! Mielestäni valo keskellä on elävästi maalattu.

Hej vännen, Lelle! Tack för denna tavla som äntligen är här. Jag skrev just på finska hur jag uppfattar bilden och varför jag blev så förtjust i den. Pojken med den lilla nallen känner jag igen; en längtan av trygghet! Det finns så mycket kunskap om människan men bara den genuina kontakten med det inre upplevelserna; tankarna och känslorna helar oss människor. Tack ännu! Tittar säkert på den varje dag och om jag ngn gång öppnar egen mottagning får den följa med!

8 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Loistava analyysi. Jotenkin kuvassa on jotain hyvin surullistakin, miten pihalla voimmekaan olla itsestämme ja syvimmistä toiveistamme ja haluistamme pyöriessämme näissä oravanpyörissä juuri ja juuri hengissä selviten. Kuvan sisältä tulevat lelut ja hahmotkin ovat niin vakavia. Meidän tosiaan pitää pitää huolta sisäisestä lapsesta, rakastaa sitä ja olla siitä ja sen kanssa iloisia.

Dahlia kirjoitti...

Kiitos vastauksestasi! =) Muhun kolahti nimenomaan tuo "syvimmät toiveet ja halut" kirjoituksessasi. Miten en ollutkaan huomannut, että nuo lelutkin ovat surullisia, onhan ne! Voisin kuvitella, että juuri noin tekijä on halunut viestinsä välittää. Sain juuri luettua Paulo Coelho:n kirjan "Veronica päättää kuolla" (elämänhalua se ennenkaikkea
kuvaa) siitä, miten jokaisen tulisi vapautua liiasta ympäristön normeista ja odotuksista, ja olla yhteydessä omiin syvimpiin toiveisiinsa ja haluihinsa. (Pinnallisempi toive saattaakin olla se, että elää hakien hyväksyntää ja elämää vailla riskejä kuten Coelhon tarina kuvaa).

L3 kirjoitti...

Hm. :) tack. Ja det har ju tagit lite tid innan du fick den :/
Bra att du gillar den :)

Anonyymi kirjoitti...

Pysähtyä hetkeksi hiljaa
itsensä kanssa
avata itsensä itselleen
on lahja, kyky,
joka harvoille annetaan
nähdä menneet vuodet
ihastua siihen mitä on ollut
olla tyytyväinen
itseensä tässä ja nyt

L3 kirjoitti...

Fin dikt :)

Dahlia kirjoitti...

Kaunis ja paljon puhuva runo!

L3: Tack för bröllopsbilden, den kom idag. Vacker! =)

L3 kirjoitti...

varsegod

Homogenic kirjoitti...

Hej, jag är din systerson Daniels flickvän Cassandra och ville bara säga att jag verkligen gillar din blog. Den är harmonisk på något sätt. Sedan älskar jag verkligen teckningen som Helena målat. Den är genialisk.