maanantai 15. kesäkuuta 2009

Katson sineen taivaan...







Aloitin eilen lukemaan sitä Sofi Oksasen "Puhdistus"-kirjaa. En voinut taaskaan keskeyttää lukemista, niin kuin en yleensäkään ,kun luen hyvää kirjaa. Kello ei vielä ole kymmentä, joten ehdin laittaa tänne vähän kuvia viikonlopulta. Kaikki lapset, nämä kolme ja meidän Etiopiassa oleva neljäs on mielessä. Kyprokselta kotiutuvat huomenna *odottaa*. Odotamme tällä hetkellä tuomioistuinpäivää Etiopiassa, koskien meidän pikkuista *ja odottaa*, josta saimme lapsitiedon ja tilanne onkin meidän kannalta aika jännittävä. Tuomiooistuimessa lapsesta tulee juridisesti meidän, jonka jälkeen pääsemme vihdoinkin matkaan. Etiopiassa on kuitenkin joidenkin maiden adoptioissa jotain epäselvyyksiä, jotka mahdollisesti sotkevat meidän muidenkin adoptioprosesseja pidemmäksi...ehkä. Selviää tällä viikolla vaikuttaako suomalaisiin adoptioihin. Joku totesikin, odotellaan, onhan siihen jo totuttu...(malttia malttia) Kirjaa lukiessa voi keskittyä miettimään muuta...välillä.



Viikonloppuna sattui meidän vuorotyöläisellä olemaan vapaata ja me suuntasimme kohti torppaa. Miten kaunis kesäpäivä saatiin kokea perjantaina. Sade oli ihan tervetullut puutarhaa ajateltuna lauantaina. Sain perjantaina ihania kukkia ja toin maalta kaupunkiin kukkia tullessamme. Meidän olohuoneen pöytä, jonka päälle asettelin syreenit, on muuten lelulaatikko. Siellä on kaikki ne lelut mitkä meiltä jo valmiiksi on löytynyt. Muuten olen tietenkin nautiskellut vaaleansinisestä väristä, jolla maalasin sattuneista syistä muutaman huonekalun *laulaa Katri Helenan sinistä taivasta*. Olen hypistellyt lastenvaatteita ja unelmoinut.

Kiitos kaikille jotka olette kommentoineet. En ole vastannut erikseen, mutta aina tulee iloinen olo kun luen kommentejanne! =) Tämä bloggaus hiukan hidastuu näin kesällä kun tulee tehtyä niin paljon muuta. Nyt aloitan lataamaan näitä kuvia...siinä menee ihmeen kauan. Kuuntelen tässä samalla Vesa-Matti Loiria tämän vuoden provinssirockissa. Kaunista!



Ja kära vänner. Här lite bilder från helgen. Skönt att plocka med sig blom
mor in till stan. Annars ville jag visa er hur babyblått det blivit här denna vecka när jag målat. Annars har min tid gått åt att ordna små kläder...o drömma!

12 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Ihanat pienet lappuhaalarit ja viidakkopaita odottavat selvästi malttamattomina käyttöönottoa. Jännitys melkein tarttuu tänne asti...

Dahlia kirjoitti...

Maria: Mikään ei ole parempaa kuin jaettu ilo, kiva kun elät mukana, eli...to be continued, niinkuin sanotaan ;)

Vekarus kirjoitti...

Ihmettelin äsken miksi lauleskelen päässäni Katson sineen taivaan... Nyt se selvisi eli olin katsellut blogilistaani ja jotenkin sivusilmällä nähnyt otsikkosi ja nyt se soi päässäni :-)

Voi, odottavan aika on pitkä. Voimia!

Maria kirjoitti...

...ja pitihän minun vielä kommentoida noita upeita kuvia torpaltanne. Siis tunnelma on aivan uskomattoman ihana; punainen tupa, ihanat valkoiset pariovet, ryöppyäväisenä kukkiva omenapuu, runsaat perennapenkit... oih ja voih!!!

Dahlia kirjoitti...

Vekarus: Heh, hauska juttu. Ei meinannut lähtee munkaan päästä eilen kun olin sen itse kirjoittanut. Tiedostamatta ja tiedostetusti; se on tarttuva kappale! Kiitos, voimaintoivotuksista, se merkitsee paljon! =)

Maria: Kiitos sullekin! Itse sitä kantaa kiviä ja istuttelee niin kauan, että kokonaisuus välillä unohtuu kun miettii yksityiskohtia (ja vuohenputken alkuja ;)mutta puutarhaihmiselle palaute on mannaa sielulle! =)

Karin Berg kirjoitti...

så fint..och så gulligt =) snart har ni er lilla bebis.

L3 kirjoitti...

Vilka gulliga små kläder! Jättesöta jue! :D

Dahlia kirjoitti...

Hejsan mina Sverige-vänner ;) Jag väntar verkligen på innehållet till dessa små kläder! =)

Anonyymi kirjoitti...

Elän sydämessä mukana teidän odotuksen myötä.

Jossu kirjoitti...

Jännitys on tarttuvaa...Minuakin jännittää teidän puolesta. Ja ihana kun saa myötäelää ja odottaa tämän blogin välityksellä.
Torpalla näyttää aivan ihanalta, niin tunnelmalliselta. Tuollaisessa paikassa mieli ja sielu lepää ja voi vain nauttia olostaan.

Dahlia kirjoitti...

Anonyymi ja Jossu: On tosi kivaa kun saa jakaa tätä viimeistä rutistusta. Itselle on niin jännittävää, kun kolmen vuoden jälkeen ollaan kohta lapsen kanssa yhdessä!

Torpasta sen verran; me tehtiin se aikoinaan sellaiseksi "piilopirtiksi" itselle, kun asutaan kaupungissa ja tehdään töitä ihmisten parissa (psykiatriaa) niin oli tarve päästä lepuuttamaan omaa mieltä. Silmän lepuuttaminen on vaativaa puuhaa ;)Istutetut kukat ja puut kasvaa hitaasti!

Anonyymi kirjoitti...

Teillä on ollut pitkä odotus ja paljon vielä edessä..siinä monta vuotta iloa :-)
Mie täällä taasen kuuntelen Nordmania mun haikeana aikana ja selailen nettiä.
Sulla Maria aina ihania kuvia ja paljon väriä. Monen tumman vuoden jälkeen rakastan värejä.
Onnea tulevaan matkaan!!!