torstai 5. maaliskuuta 2009

Toivoa

Kevään aurinko paistaa ikkunoista kirkkaampana kuin konsanaan. Tai siltä se joka kevät varmaan tuntuu just ennenkuin menettää toivon pitkän talven loppumisesta. En näe likaa ikkunoissa vaikka "sokeakin näkis sen kepillä" (huh, kun nauroin tuolle sanonnalle aikoinaan kun kuulin sen miehen suusta eka kertaa). Näen nimittäin sieluni silmin seuraavaa:

This is what I wait for when the first rays of sunshine reach my face and cold bones...

2 kommenttia:

Pumita kirjoitti...

Ihana kuva! Tulee oikein kesää ikävä. Nauratti tuo sinun sokea-sanontasi. Minä olen vain kuullut sanottavan: "Senhän näkee sokeekin ottallaan!"

Dahlia kirjoitti...

Ihan hyvä tuokin sanonta. Näinhän se vaan on, että me nähdään asiat niinkuin me halutaan nähdä ne...Kiitos palautteesta! Tässä vaiheessa vuotta täälläpäin joutuu hakemaan vanhoja kesäkuvia selvitäkseen;-)