maanantai 23. maaliskuuta 2009

Tohtori Zivago

Näinä kevätpäivinä kun aurinko on parhaimmillaan "ikkunan tälläpuolen", olen mieheni kanssa tutustunut Sillanpään kirjoihin. Sen Sillanpään, joka sai Kirjallisuuden Nobelinpalkinnon koska kuvasi niin ihastuttavasti ja taiteellisesti senaikaisen maalaisväestön elämää. Olen lukemassa kirjaa; "Ihmiselon ihanuus ja kurjuus".

Välillä kuitenkin lasten ollessa kotosalla, mun kirjojenluku koetaan häiritseväksi kun huomio haluttaisiin toisille raiteille. Katsoimme siis elokuvaa yhdessä. Boris Palsternakin kirjaan "Tohtori Zivago" perustuva, josta myös hän sai Nobelinpalkinnon (meille näyttää vain kelpaavan Nobelkirjailijat tänään...;). Tällä kertaa sekin oli historiallinen tarina, kuvaten Venäjän vallankumousta ja siihen liittyvää ahdasmielisyyttä. Elokuvan punaisena lankana oli toki "elämää suurempi" rakkaustarina. Iltalehden arvostelussa todettiin, ettei nykynuoriso jaksa kuin murto-osa keskittyä näin hidastempoiseen klassiseen rakkaus ja seikkailutarinaan, kun ovat tottuneet nopeaan teflonviihteeseen... Me ainakin, minä ja "murto-osa"(=ylpeä äiti), hiljennyttiin eläytyen yli neljän tunnin pätkään (katsottiin kahdessa osassa). Minä yritin lopussa kyynelehtiä hallitusti, mutta tällaisena herkkiksenä huomasin äänenkin hävinneen kun yritin sopertaa "olipa surullinen tarina". Hyvä ja koskettava se oli.

2 kommenttia:

Pumita kirjoitti...

Tuolla se Zivago lämmittää hyllyä. Ei ole tullut luettua. Mutta ehkä sitten keinustuolissa jos en ennen ehdi...

Dahlia kirjoitti...

Ajattelin kyllä että olisi ehkä kannattanut lukea kirja ensin, mutta ehkä mäkin luen sen sitten keinustuolissa. Siihen mennessä olen ehtinyt jo monta kertaa unohtaa koko juonen kulun;)