lauantai 21. maaliskuuta 2009

Hundred posts!


Tämä on minun sadas insertti, joten siksi tämä tunnetta kuvaava kuva;) Ajattelin lyhyesti kirjoitaa muutaman rivin niistä asioista, joista olen täällä blogissani kirjoittanut.

This is my hundred post. Thats why I thought I'll share a picture with a little feeling of exitment. I'll write a little of the things I've shared here on the blog.

Meidän adoptio elää mukana arjessa. Tämä kaktuskin on tulevan perhekoon mukaan valittu...ja näin se näkyy lähes kaikessa mitä me täällä puuhastelemme. Pitkä odotus saa välillä jokaisen meistä miettimään, onko tällä odotuksella tosiaan loppua. Mutta sisimmässä usko ja luottamus on luja. Nuorin lapsista sanoi joskus seuratessa kaktuksen hidasta kasvua, ettei se kasva ollenkaan. Mutta kasvaahan se, hitaasti ja varmasti. Eiköhän meillä joskus ole uusi perheenjäsen. Odotan sitä, että saan teille tänne tällaisen ilon laittaa jaettavaksi.

Our adoptionprocess goes on and on as you can see in the ticker and can be seen in everything going on in our lives. This cactus was bought by the numbers of members in our future family... The youngest son ones pointed out that the cactus doesn't grow at all? I know it does, slowly. Just like our adoption. I wait to share the joy ones we get our child.
Innostukseni puutarhahommia kohtaan kasvaa auringon lämpimien säteiden mukana. Vanhat puutarhakirjat ja lehdet on kaivettu vitriinistä esille. Viime kesänä hankin viiniköynnöksen (viinirypäleitä odotellessa) ja monta muuta uutta lajiketta puutarhaan. Odotan innolla niiden selviytymistä talvesta. Koska kyllähän ne ovat selvinneet...

Tämä viimeinen kuva on sitä arkisinta arkea. Laitan mun "törkynurkasta" tänne kuvan. Sitä ei ole jostain syystä tullut siivottua siistimpään muotoon. Se on sellainen hyvä todiste siitä, ettei valmista tule koskaan... Niissä kiteytyy monta sisäistettyä asia asiaa ja jos oikein tarkkaan katsotte niin päällimmäisenä taitaa lojua kummeleiden cd. Pienet kevennykset sopivassa suhteessa ovat aina vältämättömiä! =)

Well, this spring I could challenge myself to do something about all these old lectures I've made or listened to. I guess now that everything is here in the computer these will be something belonging a museum. So, writing this post, I enjoy the virtual world. No messy corners. How cool is that? Thanks for visiting also!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heh, tuon ilmeen näen usein ja se antaa minulle voimia raskaassa odotusajassa! Onnittelut sadannesta insertistä. Ps. Sportti hävisi.

Dahlia kirjoitti...

<3