keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Kohtaamisia; niin kaukana ja niin lähellä!

Tämä blogimaailma mietitty mua tänään erityisesti. Eri blogeista ja niiden kommenteista päädyin lopulta lukemaan yhtä, jossa kirjoittaja kuoli vakavaan tautiin. Viimeisiä kommentteja oli noin kahdeksansataa. Blogimaailma vaikuttaa myöskin olevan niin yhteisöllinen. Ehkä korvaa jotenkin entistä kyläyhteisöä. Toisilla on suurikin uskollinen lukija- ja tukijoukko. Ei mun ole vaikea ymmärtää, miten nuoret päätyvät viettämään täällä aikaansa. Kaikkien näiden miljoonien ihmisten keskeltä moni löysi omansa ja sai yhteyden, joka on aika ainutlaatuista. Toiset kirjoitti kuten minä, yleistä löpinää. Lukekoon, ketä kiinnostaa. Sellainen turvallinen välimuoto. Kuten valokuva-albumi, kaikille "säädetty" ja ehkä siksi välillä aivan liian tosikkomainen (sellainenko mä sitten olenkin?) :( Itseasiassa, lukiessani olen usein miettinyt miten avoimesti monet kommunikoivat blogeissa keskenään. Jotkut ihmiset ovat hyvinkin itseään likoon panevia, samalla antaen lukijoilleen ajateltavaa, vertaistukea, itkua ja naurua. Jopa nämä piristävät arjen sankarit, jotka pursuavat huumoria harmaan arjen keskellä, kirjoittivat huonosta omastatunnosta, elleivät pitäneet yhteyttä lukijoihinsa.

Minulla oli tänään monenlaisia "kohtaamisia" ihan näin yksin tietokoneella, kyyneleistä naurun hörähdyksiin. Tässä, yksin tietokoneella, minulla oli jotenkin niin lämmin olo.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin yksinäni päätin hetkeksi mennä työn ohessa koneelle. Kas kummaa, päädyin sitten ilokseni lähelle vaimoani :)Hyvän yön halaus! (vaikkakin jo nukutkin)

Dahlia kirjoitti...

...kaukana ja niin lähellä ;-)
Sun kans yksinäisyyskään ei ole
yksinäistä *lämpenee entisestään*