perjantai 27. helmikuuta 2009

Ei mitään sunnuntaihiihtoa!


Suomalainen työelämä pysähtyy kun urheiluhullu kansa pysähtyy kilpailun tullen ruudun ääreen.
*visertää* : "must on tulluuu urheiluhulluuu".
Joten, näin kun norjalainen hiihti kun hirvi. Kuulin kun puhuttiin kapuloista, jotka ovat kunnossa (suksetko?). Iloitsin kun Suomi taas pääsi mitallisijoille.

Illalla mies tuli töistä 23.00. Nukuin kaiketi mutta tunsin pienen taputuksen hänen todetessa "sä oot sit ruvennut katsomaan urheilua...". Äänellä, joka sai mut hetkeksi luulemaan (kuulemaan) et oon ruvennut urheilemaan.

We did it again. Yesterday our women and today our men. *singing*: "We are the champions my friend"!!

Mitä mainokset kertovat sinusta?


Käyn läpi päivän meilit. Tänään ei muuta kuin mainoksia. Kerro ystäväsi, niin kerron kuka olet. Yhtähyvin voisi sanoa, kerro firmat joihin olet ollut yhteydessä ja joilta nyt loppuelämäsi saat muistutuksia, mainoksia, niiden olemassaolosta ja ostettavista tuotteista...niin kerron kuka olet. Tänään minua odottaa mainos Bue1:lta, Tjäreborilta, Supersaveriltä koskien matkustamista. Niin, matkustan mielelläni ja olen tehnyt kiitettävän määrän reissuja maahan jossa synnyin, eli Ruotsiin. Seuraavaksi Tappa.se ja Yogalife; Olen keränyt kehooni ylimääräisiä kiloja ja yrittänyt lähes joka keinon (joka ei vaadi minulta liikoja) päästä niistä eroon. Eikä hermolepo sekä mielentyyneyskään haittaisi. Vielä löytyy pari mainosta Allposterilta. Sisustaja, himosisustaja ilman budgettia (julisteet korvaavat Picassot). Viimeisenä muttei vähäisempänä; odla.nu. Kevään puutarhainnostusta voi jo herätellä. Niinpä...Sellainen minä siis tämän määritelmän mukaan olen.
Huomioiden, että mun ihmissuhteet eivät vaadi mitään, mitä voisi ostaa. (kuvat: allposters)

Theres a saying; tell me your friends and I'll tell you who you are. I could today say, I'll tell you all the advertisments I got today (from different corporations I've used) and you'll know who I am. First I got three mails about travelling. At least I've travelled to the neighbor country where I was born a lot. Next one came from tappa.nu and yogalife. Yes, I should take off some of the gained weight but haven't found a tolerable way of doing it and yes, I need to calm down and find a peace of mind every now and then. Then theres one from odla.se, which means "cultivate" and promises me a new spring and summer with my passion for gardening. I could start already they say with their seeds. Then two mails from Allposters, who knows that my budget doesn't allow me to decorate with Picasso. So, that is how I am. As simple as that. As I've never needed any company selling something to improve my family- or lovelife. Have a nice day everybody! (pictures: allposters)

torstai 26. helmikuuta 2009

Suksista puheen ollen


Hento koputus työhuoneeni ovelle mahdollisti minulle, suksien syrjiälle (taipuuko tämä sana oikein nyt...), naisten MM viestin näkemisen ja kokemuksen. Kultaahan sieltä tuli, mutta tiukalle meni kunnes Aino-Kaisa hiihti upean ankkuriosuuden. Mulla kyllä heti kostuu silmänurkka. Pieni pisto sydämessä Ruotsin kannustamisesta (kannustamattomuudesta) katosi kun niiden ankkuri kans ohitti Norjan ja toi sinnekin mitallisijan!

Hetkiä hiihtolomalta (missä on mun sukset??)

Toisinaan, sitä tekee monen edestä töitä ja taas toisinaan ei edes yhden...kuten nyt, kun on hiihtolomaviikko, eikä nuoret kaipaa terapiaansa. Voisiko tästä päätellä, että me kaikki voitais hyvin kun vaan olis lomaa?? Myönnettäköön, että ne jotka tässä ovat lomasta huolimatta käyneet, voivat huonosti. Ja se työstä.

Lapsukaiset ovat isänsä luona hiihtoloman, paitsi tyttö joka körötteli isänpuoleisten isovanhempien luota tänne äidin helmaan eilispäivänä. Mattoa kaipaava puolisoni (katso edellinen kirjoitus) kokkasi neideille. Minun tullessa kotiin katselivat leffaa ja söivät suklaata. Ei ne missään hiihtämässä olleet.

Itse istuin netillä sen pienen ajan, jonka ehdin hereillä olla. Katselin ruotsin prinsessa Victorian ja Danielin haastatteluja. Victoria on niin aito, kertoi Daniel ja Danielin kanssa on niin turvallinen, kertoi Victoria. Minä sulan aina rakkauden edessä;) Mitäköhän oma mies sanoisi? "vaimolla on niin hyvä maku mattojen suhteen" (heh). Minä sanoisin, aivan kuten prinsessa, "mies on niin turvallinen ja meillä on hauskaa yhdessä, eikä se käsittääkseni niin huono asia ole?"

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Matto

Mun on aivan pakko ottaa pieni hetki tälle tekstille. Tämä netttimaailma on niin uskomaton ;) Löysin maailman ihanimman maton meidän torpalle. Sellaisen, joka peittää koko lattian (miten kiva sille tulevalle lapselle) ja on ihan oikean värinen. Valkoiset seinät ja tumma puu huutaa tummansinistä mattoa, tietenkin. Tosin siinä pitäis olla sellainen pieni kuvio, joka linkittää sen kaikkeen muuhun. Sellaisen, sinisen pienellä kuviolla, mä löysin Ikealta. Tämä olis tietenkin liian helppoa, joten niinpä siinä Ikean sivustolla toki lukee; vain myymälöistä...

Tätä mä nyt sitten olen jutellut kotona. Enkä mä ymmärrä miten muuten niin fiksu ja filmaattinen mies ei ymmärrä tämän mahdollisuuden ainutlaatuisuutta (kieltäytyy iloitsemasta matosta ja viittaa nykyisiin räsymattoihin hyvänä vaihtoehtona...;). Ei kuitenkaan osaa tuottaa mulle pettymystä ja katteli niitä "ostosauto matkoja" joita täältä päin tehdään Helsinkiin. Pysähtyy Stockmannnilla kans. Eikä siinäkään kohdassa kellot soinut...Mä luulen että se on itseasiassa itsekin niin ihastunut tähän mattoon.


I found this wonderfull carpet at Ikea. The only thing is, they don't sell them on internet. We live about 500 km from the nearest Ikea. So, I'm about to sit on one of thouse shopping tours we have to Helsinki...It is our little cottage that will be done up. Soooooon it will be warm enough for the first flowers and treasured moments at the countryside.

I do not have enough english words to translate the discussions at home about all the detailed changes I'm planning to do, but it is the universal truth where the man thinks the old rug is ok and doesn't burst out of joy. We all know that inside he must be sooo happy of getting the stylish new decorations, as every spring when the sun starts warming up homes and minds ;)

tiistai 24. helmikuuta 2009

Laskiaispulla


Tänään, vihdoinkin! Pakollisen hernekeiton jälkeen pääsin nauttimaan herkullisen laskiaispullan. Tämä on sellainen minulle erittäin suuri nautinto. Muistan kuinka lapsena sain Ekebyholmin kartanossa, jossa oli koulu, kerran vuodessa laskiaispullan lämpimällä maidolla. Ne oli valtavia! Rakastuin mantelimassaan (ei hilloa!!). Eikä hyvää mahantäydeltä. Ensi vuonna sitten taas!


Our "laskiainen" is called shrovetide in english, I guess? Well, we get these traditionell buns during this period of time. Once in a year. Love them!

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Si tu crois que je crois en toi!

Tämä videopätkä tuli tehtyä suurella tunteella.
Lapsilleni : "Theres nothing you can not do, I believe in you!"

With all my love to my children:
"Theres nothing you can not do, I believe in you!"



video

Ps: kaiuttimet päälle!

Kyllä mä teille kevään merkit näytän!


I'll show you the sign; we'll have a spring again!

lauantai 21. helmikuuta 2009

Viikonloppu


Viikonloppu alkoikin kivasti. Sisko soitti ja kertoi, että tulee miehensä kanssa viettämään pyhiä tänne pääsiäisenä. Tuolta kaukaa Ruotsin maalta. Kääntyiskö tämä pitkä talvi vihdoinkin kevääksi?! Yhä edelleen pakkaset paukkuu siihen malliin, ettei mun palelevia luita saa ulos. Ajateltiin katsoa elokuva "The Revolutionary Road". Toinen elokuva, joka odottaa katsomista on Maria Larssons eviga ögonblick. Ikuisista silmänräpäyksistä puheen ollen, tässä meidän pikkuinen iskemässä silmää. Hyvää viikonloppua kaikille!

perjantai 20. helmikuuta 2009

Yökyöpeli





Tämä insertti on sulle, yötyöläinen.
Hain susta kuvan, jossa sulla on kärsivä ilme ja muokkasin sitä sillä ainoalla tavalla jonka hallitsen; värit ja värikylläisyys. Valvominen on totista puuhaa, ei mitään lasten leikkiä. Tuleekohan meille sellainen lapsi joka valvottaa?! No, mä vähä totuttelen siihen miltä sä sitten näytän kun sen aika koittaa;) Kun mä katon tota kuvaa mulle tulee huono omatunto vaikka en oo mitään pahaa tehnytkään (siitä varmaan kun aina ajattelen, et kyllä SÄ jaksat :/ )...on niin vetoova katse kaiken lisäksi!
Oliko tämä nyt sitten tarua vai totta? Totisinta totta on se, että sä oot maailman kärsivällisin ihminen. Eikä sun tartte sanoo mulle "kiitos samoin", koska sitä ei usko pukkikaan ;) Hyviä valvomisia ja nähdään huomenna!!

My dearest is working nightshift and this is how I see his suffering...Tomorrow I'll do my utmost to give him some energy. Promise!


torstai 19. helmikuuta 2009

Teinit ja minä

Mun on kyllä nyt pakko antaa periksi ja luovuttaa tämä kone näille teineille, jotka lukevat mun juttuja olan yli ja ihmettelevät mikä on juttujeni juju...Ja siks toisekseen mun on pakko antaa niitten hihitellä rauhassa omien juttujensa pareissa. Niitten juttujen jujun mä hoksaan liiankin hyvin ;-). On muuten ihmeellistä miten nopeasti kuopus on oppinut puhumaan "aktivaattori" (hampaita ojentava laite) suussa. Mitä keksitään seuraavaksi, heh. Tällaista täällä yläkerrassa. Nyt lähden sitten alas jossa vallitsee tyhjän kodin meininki. Minun aikuinen seura meinaa olla vielä kolme yötä töissä.

Uudenlainen yöelämä

Jos kerran on mahdollista saada tätä kautta tippa lisää huomiota yöaikaan, niin kyllä mä tänne tekstin väännän;-) Ja miltäs tuokin nyt sitten kuulosti?? Tarkoitan sitä tosiasiaa, että mies oli käynyt kommentoimassa blogissani yöllä töissä! Olenhan sosiaalisesti siirtynyt tänne virtuaalimaailmaan, missä muutkin pörräävät (ja siis ilmeisesti rakas ukkokin siinä samalla) ;-) (oh, you dirty old bastard*#>¤... ;)
Töistä tullessa voin siis vain murahtaa ja siirtyä päiväunille. Nythän ruuantekijäkin on päivällä vapaalla. Kohta pitää hommata minullekin oma tuoli yläkerran tietsikoiden äärelle... Näin otettu sitä voi olla virtuaalisesta huomiosta, kun se tulee tietystä miehisestä suunnasta (ja kuka sanoi etttä mä olen huomionkipeä?!). No joo, otan epävirtuaalisesti ja konkreettisesti ukon vierelle päiväunille (tulee varmaan mielellään kun on ollut yön töissä). Oon nukkunut niin huonosti ilman miehen tasaista kuorsausta tuudittamassa mua levolliseen uneen. Tosin sitten vasta kun se ruoka on tehty. Mullahan oli ruuantekovapaa tänään;-)

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Kohtaamisia; niin kaukana ja niin lähellä!

Tämä blogimaailma mietitty mua tänään erityisesti. Eri blogeista ja niiden kommenteista päädyin lopulta lukemaan yhtä, jossa kirjoittaja kuoli vakavaan tautiin. Viimeisiä kommentteja oli noin kahdeksansataa. Blogimaailma vaikuttaa myöskin olevan niin yhteisöllinen. Ehkä korvaa jotenkin entistä kyläyhteisöä. Toisilla on suurikin uskollinen lukija- ja tukijoukko. Ei mun ole vaikea ymmärtää, miten nuoret päätyvät viettämään täällä aikaansa. Kaikkien näiden miljoonien ihmisten keskeltä moni löysi omansa ja sai yhteyden, joka on aika ainutlaatuista. Toiset kirjoitti kuten minä, yleistä löpinää. Lukekoon, ketä kiinnostaa. Sellainen turvallinen välimuoto. Kuten valokuva-albumi, kaikille "säädetty" ja ehkä siksi välillä aivan liian tosikkomainen (sellainenko mä sitten olenkin?) :( Itseasiassa, lukiessani olen usein miettinyt miten avoimesti monet kommunikoivat blogeissa keskenään. Jotkut ihmiset ovat hyvinkin itseään likoon panevia, samalla antaen lukijoilleen ajateltavaa, vertaistukea, itkua ja naurua. Jopa nämä piristävät arjen sankarit, jotka pursuavat huumoria harmaan arjen keskellä, kirjoittivat huonosta omastatunnosta, elleivät pitäneet yhteyttä lukijoihinsa.

Minulla oli tänään monenlaisia "kohtaamisia" ihan näin yksin tietokoneella, kyyneleistä naurun hörähdyksiin. Tässä, yksin tietokoneella, minulla oli jotenkin niin lämmin olo.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Hyvää ystävänpäivää!


On on, onhan siinä jotain aivan erityisen mahtavaa kun on lunta, pakkasta ja aurinko paistaa, vaikka odottaakin kahden edellisen poistumista. Hyvää ystävänpäivää kaikki rakkaat!

Yes, I know. It's something specially beatiful ; these freezing sunny days with a lot of snow. Have a nice Valentines day!

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Happy birthday!






Pitäiskö tosiaan uskoa, että siitä on neljätoista vuotta kun tämä ihastuttava pieni tyttövauva tuli maailmaan, äänellä joka varmisti kyvyn ilmaista itseään!

Tätä ainutlaatuista elämää on perheemme nyt sitten juhlinut pitkin viikonloppua. Ensin saatiin sankarittaren itse leipomaa kakkua ja hänen paras kaverinsa saapui yövieraaksemme varmistaakseen juhlatunnelman. Ei enempää, eikä vähempää mutta äänessä riitti; sellaista tyttöjen kesken juttua.
Tänään olemme käyneet kaikki ulkona syömässä ja ihan niinkuin pisteenä i:n päälle laitettu pätkä tapeettia varmistamaan tytön huoneen sisustus, ikään kuuluvalla tavalla;-) Ajatella, se tapetti saatiin sinne ilman mitään vaikeuksia?! Nappasin jopa kuvan tänne muistoksi.

We've celebrated the fact that the little baby on the picture was born forteen years ago and now is the young lady on the other picture! She came cesarian and started her life with a scream that assured she'd always be able to show what she feels (and later on what she thinks;-) She made an American cheesecake on friday after shopping around with her best friend. Today after eating out with the family, we managed, me and the sweet girl, to get a bit of wallpaper in her room. Just the kind suited for her age;-)

lauantai 7. helmikuuta 2009

Yes! I got THE book!

Tytär kävi kaupungilla ja toi minulle samalla tämän KIRJAN. Olen odottanut, että pääsen sitä lukemaan. Näin lukee teoksen takana:
"Ennen kuin Barack Obamasta tuli poliitikko, hän joutui käymään pitkän tien etsiessään paikkaansa maailmasta. Unelmia isältäni- teoksessa hän kuvaa riipaisevasti kasvuaan valkoisen yksinhuoltajaäidin ja afrikkalaisen miehen poikana. Nuori Barack etsii itseään ja juuriaan, kunnes Afrikassa hän kohtaa katkeran totuuden isänsä elämästä ja pääsee viimein tasapainoon moniaineksisen taustansa kanssa. Hätkähdyttävän avoin ja mukaansatempaava kertomus, jonka myötä amerikkalaisuus määritellään uudelleen.
"Isätön nuorukainen etsii vastauksia olemassaoloonsa Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta ja tulee samalla kirjoittaneeksi ihmisyyden analyysia, joka koskettaa-lukijan rodusta riippumatta." (kirjailija Sari Mikkonen).

Joten palaan näine tunnelmine asiaan myöhemmin. Kirja muuten maksoi 36,95€...noin niinkuin sivuhuomautuksena niille, jotka sen haluavat ostaa itselleen. Ihmisyyden analyysi...ei huono! ;-) Nyt mä lähen matkaan!

Puutarhaunelmia


-Miten voi erottaa rikkaruohon jalosta kasvista?
-Koita vetää sitä; jos se irtoaa, kysymyksessä oli jalokasvi...

Mulla on joka tapauksessa ikävä kevättä ja kesää!



perjantai 6. helmikuuta 2009

Nostalgiaa








Muistan siskoni jolla on neljä lasta sanoneen: "lasten hankkiminen on helpompi aloittaa kun lopettaa". Pätiskö tämä minuun? ;-). Kuvat ovat enemmän kuin tuhat sanaa...lataanpa tänne muutaman kuvan aiheesta! Huokaus (mun on niin ikävä näitä pikkuihmisiä jotka vain jokelteli takaisin mitä enemmän niitä rutisti!).

My sister once said a big truth in my life "it's easier to make the decision to get chidren than to stop ;-)
As pictures speak louder than words I'll put some "enlightment" on the subject!

torstai 5. helmikuuta 2009

Toivoa...

Interpedian eilisessä tiedotteessa todettiin; kuten Etelä-Afrikkalainen kontakti myös Etiopian kontakti on niin tukossa, ettei ota vastaan uusia hakijoita. Kuulemma lokaakuhun, näin aluksi. Lisäksi odotusaikoja meille, joilla paperit on jo Etiopiassa veikkailtiin jälleen vuotta pidemmäksi, eli 2-3 vuotta tällä hetkellä. Kuten yksi blogilainen totesi ´"toivo muuttuu entistä epämääräisemmäksi" ja "me odottajat vain kilpailemme itsekkäästi niistä vähistä adoptiovapaista lapsista". Sama kirjoittaja kirjoitti blogissaan "Sydämmissä odotetut" niin kauniisti omasta tilanteestaan ja taasen kerran ilmaisi oman kokemukseni niin osuvasti että lainaan hänen sanojaan:
"Onneksi seisomme mieheni kanssa tämän päätöksen takana niin vahvasti, että meidän ei tarvitse miettiä, katsotaanko tämä tie loppuun. Meidän on jaksettava odottaa, koska niin odottaa siellä myös se meidän oma lapsemme ja hänen odotuksensa on varmasti vielä raskaampi".
Our adoption-agency came out with the fact that they can't send new applications to Ethiopia. This is the same situation as for some other contacts. They also stated that it will take 2-3 years for all the families who already have their dossier in the country to get a child.
No one wants any more misery to this world and it seems like the few children available for us in Finland have a lot more willing families...I've read some of the reactions here in bloglandia and I share the same experience. We do not consider any other alternative than to wait, whatever time it will take. Somewhere our child is waiting also and have a lot harder time waiting.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Usko, toivo ja rakkaus

Adoptiolaskuri näyttää tänään tasan kymmentä kuukautta...kyllä tämä tästä. Nukahdan nykyään kuvittelemalla hetkeä kun kohtaamme meidän lapsen ensimmäistä kertaa. Miten ihmeellinen voi elämä olla. Yhtäkkiä meidän ja pikkuisen elämä toisella puolella maailmaa kohtaa lopullisesti muuttaen meidän jokaisen elämää käsittämättömällä tavalla. Minua niin hellyyttää pelkkä ajatus siitä, että saamme syliimme pienen elämän. Tällä hetkellä kaikki arjen haasteet on poissa mielestä. Haalarit ja kuravaatteet, yövalvomiset, itkut, säryt ja väsymys... Meidän perheeseen ON TULOSSA pikkuinen! Näin kirjoitan vahvistaakseni omaa uskoa ja jaksamista ja siinä samalla tänne jaettavaksi.

Kaikk te myötäelävät ihmiset, jotka luette tätä, käykääpä katsomassa videopätkää nimeämis- ja luovutustilanteesta perheen kohdalla, jonka kirjaa mainostan tuossa blogin reunalla; eli http://bottomlysandethiopia.blogspot.com/. Mä pakahdun liikutuksesta joka kerta (oon katsonu sitä itse moneen otteeseen!) . Eli hänen insertti 30 tammikuuta (nyt tänä vuonna).

Our adoption ticker show today, that we have waited 10 months since our papers got to Ethiopia. I fall asleep nowadays dreaming about when we'll meet our child for the first time. From that moment we will for all future share our life and love in a way hard to comprehend. It's so big! I cant even imagen how it will feel getting this little life in our hand, cause now the thought of it makes me already so moved. Sooooo....even though it takes time; we WILL GET our child one day! This I say to myself as a mantra.

For all of you who read and share these thoughts with me, watch the adoptionvideo of the family (whos book I recommend in my blog): http://bottomlysandethiopia.blogspot.com/.
Can't see it without tears in my eyes (as many others I noticed in the comment part of her blog). I've watched it many times! Her blogtext january 30 (this year).