perjantai 23. tammikuuta 2009

A "tattoo in my soul"!



Kaikki tietävät, että minulla on valtava mieltymys Abbaa kohtaan. Olen laulanut ja kuunnellut heitä kohta 25 vuotta! Nykyään lähinnä karaokena (mikä mainio keksintö) kotona lasten kanssa. Luin tänään lehdestä, että olivat voittaneet Ruotsissa olevan musiikkipalkinnon elämäntyöstä. Kiva kun molemmat laulajattaret olivat paikalla. Jostain syystä olen aina hyvin otettu kun taiteilijat ja muut vaikuttajat (hyvät vaikuttajat!) huomioidaan vielä kun olevat itse sen kokemassa. Muutaman kirjailijan kohdella jotka ovat koskettaneet minua olen ollut niin pahoillani kun eivät ole ehtineet nähdä ja saada tunnustusta itse.

Tästä tunnustuksen saamisesta. Minulla oli kyyneleet silmissä kun Obamasta tuli presidentti. Oma merkityksenantoni asialle pohjautuu lukemiini kirjoihin koskien rotuerottelua ja rasismia. Martin Luther King olisi ansainnut saada nähdä tämän, kaiken sen uhrauksen ja työn jälkeen minkä hän teki rotuerottelun voittamiseksi. Eläydyin myöskin siihen, mitä mahtoi kokea kaikki ne, jotka elivät silloin ja nyt kokivat Obaman riemuvoiton ja ehdottoman luottamuksen kohti vaikutusvaltaisinta asemaa maailmassa (vieläkin menee ihan kylmät väreet). Voisin kuvitella, että Obaman nopea nousu valtaan kätkee taakseen erittäin pätevän ja fiksun ihmisen. Onhan hän kokemattomampi ja nuorempikin kun presidentit yleensä. Tänään sitten sai iloita yhdestä hänen ensimmäisistä inhimmillisistä päätöksistään; kidutukset loppuvat terroristiepäiltyjen kohdalla. Pahaa kun ei koskaa ole voitettu pahalla, vaikka se selättää pitääkin.

Näin sitten Abbasta Obamaan;-) . Se mikä koskettaa, se koskettaa ja istuu "kuin tatuointi sielussa".

Abba got a music-price in Sweden for their life long achievements in music. I've grown up with Abba. I still sing the songs, now with karaoke and my younger generation. Every song is associated to something in my life; thouhts, events, emotions...I was so happy for their recognition. I'll always felt so sad for authors and other impressive people (in my eyes) who doesn't get the recognition during their lifetime.

This leads me to think of Obama and my tears of happiness now that he became the president of America, one of the most powerfull positions in the world. In my mind I live through all the hard times and struggles against rasism and segregation I've read about (also with tears). How I wish Martin Luther King would see this. I also felt so moved, thinking about the afro-americans who lived and suffered of this inhuman phaise of "stupidity" and now get to see Obama as the leader of their country. It must feel so great. Not only because he is the first afroamerican president; he is also younger and have less experience in politics than presidents usually. Still he seems to me as so much more mature, warm and wise than many seen before him. I gladly noticed his first decision concerning to end torture in Guantamo (however that should be spelled) prison. Cruelty is never the aswer.

Well, from Abba to Obama ;-), what touches, touches; "Like a tattoo in the soul".

Ei kommentteja: