torstai 29. tammikuuta 2009

Reassuring family life

Seuratessani Obamaa ja hänen alkanutta presidenttikautta satuin "The Huffington Postin" sivuille. Sieltä löyti artikkeli joka käsitteli Obamaa ja hänen lapsuuttaan, lähinnä avioeroperheen kasvattina. Obama kuvasi avioerolapsen kokemusta kahdesta taloudesta siihen, että asuisi kahdessa maassa eri kultturineen, odotuksineen, arvoineen ja tapoineen. Tasapainon löytäminen kehitti Obaman mielestä lapsen avoimuutta erilaisia mielipiteitä kohtaan sekä auttoi pois rigidistä ajattelusta. Parhaimmillaan (vanhempien pystyessä välittämään kunnioitusta toistensa elämille erosta huolimatta) näin varmasti onkin. Ja ettei asia jäisi mitenkään epäselväksi katsokaa vaikka tätä kuvaa kahdesta eri avioeroperheen kasvateista;-) :

Tämän lisäksi Obama toi esille miten erilaisista taustoista hän ja vaimo Michelle ovat. Vaimossaan hän koki, mitä vahva perheyhteys ja traditio tuo mukanaan. Vaimo taas koki miehensä eksoottiseksi ja hänen elämänsä seikkailuksi. Näin he kokivat täydentävänsä toisiaan.
Jä tähän asiaan en nyt sitten kuvaa laitakkaan mutta juttu piristi mua erityisesti. Seikkailua ja turvallisuutta, sopivina annoksina. Onhan se täydentävää!

Reading about Obama I found an article in "The Heffington Post" dealing with divorced children. In an recent interview, Obama said that he knew from experience that a divorced household is like living in two countries, with two different sets of traditions, rules and expectations. Brokering peace becomes a necessity. Therefore, a child of divorce will be more open to different opinions and may not be as rigid in his/her thinking. Well, this might be the case as it is when optimal. I must put a picture to you of these two friends, both raced up in these kind of families. Maybe the man has a point...;-)




lauantai 24. tammikuuta 2009

Our new friend!



Miten monta pientä asiaa, kirjaa, artikkelia ym. Etiopiaan liittyvää olen kaipauksella kohdannut. Tänään meillä oli kuitenkin aivan erikoisen mahtava päivä. Joulua edeltävässä Etiopia illassa sovimme nuoren etiopialaisen opiskelijan kanssa siitä että tapaamme uudelleen. Nyt kun se vihdoinkin toteutui olin puhjeta innosta, kysymyksistä ja pelkästään siitä, että sain katsella hänen kauniita etiopialaisia piirteitä (meidän lapsen geenitperintö!). Tulimme siis hyvin juttuun ja nyt olen sitten aivan mielettömän liikuttunut siitä, että olen saanut niin paljon Etiopiaa jo kotiin, että tulevan lapsenkin on varmasti kotoista tulla meille;-). Ensi kerralle sovimme että teemme yhdessä injeraa (etiopialaista ruokaa) meillä. Olen usein sanonut läheisilleni, että en enää halua puhua sattumista koskien meidän adoptiota, koska kaikella tavalla meidän asiat ovat edenneet siihen liittyen sellaisella tavalla, että haluan puhua siunauksesta. Tänään haluan tehdä pienen rukouksen ja sanoa kiitos!

How many Ethiopian things, books, articles, music I've found and met with longing. Today we had a really special day. At the Ethiopia evening I met a student and we agreed to meet later on. Today I was exited and happy, bursting of thousand of questions and just enjoying seeing the beaty of Ethiopia. Now I feel so happy and have a bit of Ethiopia at home which I hope will make it homey for our child to come home. Next time we agreed of making injera (Ethiopian food). I've said to many of my nearest family that our adoption has progressed the way that I don't want to talk about co-incidents, rather of blessings. Today I will make a small prayer and say, thank you!

perjantai 23. tammikuuta 2009

A "tattoo in my soul"!



Kaikki tietävät, että minulla on valtava mieltymys Abbaa kohtaan. Olen laulanut ja kuunnellut heitä kohta 25 vuotta! Nykyään lähinnä karaokena (mikä mainio keksintö) kotona lasten kanssa. Luin tänään lehdestä, että olivat voittaneet Ruotsissa olevan musiikkipalkinnon elämäntyöstä. Kiva kun molemmat laulajattaret olivat paikalla. Jostain syystä olen aina hyvin otettu kun taiteilijat ja muut vaikuttajat (hyvät vaikuttajat!) huomioidaan vielä kun olevat itse sen kokemassa. Muutaman kirjailijan kohdella jotka ovat koskettaneet minua olen ollut niin pahoillani kun eivät ole ehtineet nähdä ja saada tunnustusta itse.

Tästä tunnustuksen saamisesta. Minulla oli kyyneleet silmissä kun Obamasta tuli presidentti. Oma merkityksenantoni asialle pohjautuu lukemiini kirjoihin koskien rotuerottelua ja rasismia. Martin Luther King olisi ansainnut saada nähdä tämän, kaiken sen uhrauksen ja työn jälkeen minkä hän teki rotuerottelun voittamiseksi. Eläydyin myöskin siihen, mitä mahtoi kokea kaikki ne, jotka elivät silloin ja nyt kokivat Obaman riemuvoiton ja ehdottoman luottamuksen kohti vaikutusvaltaisinta asemaa maailmassa (vieläkin menee ihan kylmät väreet). Voisin kuvitella, että Obaman nopea nousu valtaan kätkee taakseen erittäin pätevän ja fiksun ihmisen. Onhan hän kokemattomampi ja nuorempikin kun presidentit yleensä. Tänään sitten sai iloita yhdestä hänen ensimmäisistä inhimmillisistä päätöksistään; kidutukset loppuvat terroristiepäiltyjen kohdalla. Pahaa kun ei koskaa ole voitettu pahalla, vaikka se selättää pitääkin.

Näin sitten Abbasta Obamaan;-) . Se mikä koskettaa, se koskettaa ja istuu "kuin tatuointi sielussa".

Abba got a music-price in Sweden for their life long achievements in music. I've grown up with Abba. I still sing the songs, now with karaoke and my younger generation. Every song is associated to something in my life; thouhts, events, emotions...I was so happy for their recognition. I'll always felt so sad for authors and other impressive people (in my eyes) who doesn't get the recognition during their lifetime.

This leads me to think of Obama and my tears of happiness now that he became the president of America, one of the most powerfull positions in the world. In my mind I live through all the hard times and struggles against rasism and segregation I've read about (also with tears). How I wish Martin Luther King would see this. I also felt so moved, thinking about the afro-americans who lived and suffered of this inhuman phaise of "stupidity" and now get to see Obama as the leader of their country. It must feel so great. Not only because he is the first afroamerican president; he is also younger and have less experience in politics than presidents usually. Still he seems to me as so much more mature, warm and wise than many seen before him. I gladly noticed his first decision concerning to end torture in Guantamo (however that should be spelled) prison. Cruelty is never the aswer.

Well, from Abba to Obama ;-), what touches, touches; "Like a tattoo in the soul".

torstai 22. tammikuuta 2009

Kameran suosikki!

The camera loves her!

tiistai 20. tammikuuta 2009

Meidän odotus

Kas, lisäsin itsellemme ja kiinnostuneille adoptiolaskurin tuohon sivuun. Niinkuin arvata saattaa meillä on jatkuva kova toive saada lapsitieto, samalla kun olemme erittäin tietoisia siitä, että jäljellä oleva aika on pituudeltaan meiltä aivan tietämättömissä......silti olen myöskin tietoinen siitä, että olemme odottaneet sen verran pitkään, että mikään ei tässä suhteessa ole enää mahdotonta.

Kertaus on opintojen äiti: Aloitimme adoptioprosessin elokuussa -06 kotiselvityksellä. Siihen ja papereiden muokkaamiseen meni yhdet 9kk. Kesäkuussa -07 saimme paperit adoptiolautakuntaan ja lupa meille irtosi joulukuussa -07. Paperit vaeltelivat pitkin virastoja joten adoptiolupaan sekä sen jälkeiseen aikaan kului toiset 9kk. Nyt meidän paperit ovat olleet Etiopiassa 9kk...joten pienellä laskutoimenpiteellä meillä on mennyt kolmen raskauden verran aikaa tähän mennessä, eikä loppuajasta vielä tiedetä. Tämä toisasia todistaa minulle sen, että aika on muokannut minua ihmisenä. Ensimmäistä lasta odottaessani minusta nuo 9kk olivat aivan mielettömän pitkä aika...

I've put a counter for all of you who are interested of our adoptionprocess. We have been waiting a long time. I guess Finland is one of the countries where these things take a loooong time. We started our process august -07 with our homestudy. It took 9 months for it to be completed. Next 9 months went for us to get our adoption permission. Now our papers have been in Africa for 9 months. This means that we have waited three normal pregnancies...I must have changed since my youth in many aspects but concerning patiece theres a huge change. When I waited for my first child -91, I thought nine months was an eternity...well now I have trippeled this eternity and I still feel like having somekind of a sound mind!

maanantai 19. tammikuuta 2009

lapset ja retkikuntalaiset










Minulle tuli tällainen selkeä mahdollisuus blogitekstin tekemiseen. Kaikki mahdollinen muu on tehty, eikä minulla ole mitään syytä olla varmistamatta, että satunnaisella kävijällä voisi olla jotain vaihtelua käydessä täällä sivuillani. Johan noita meidän koiria (edellinen kirjoitus) on nähty.

Lähdin perjantaina viikonlopunviettoon ylennettynä emännäksi kahdelle viehättävälle pikku neidille, joilla oli syntymäpäivän vietto mielessä. Kysymyksessä oli toki oma neito ystävänsä kanssa. Suunitelma oli seuraava; Äiti, minä siis, lämmitän torpan ja vien heidät sinne päivänä a ja haen päivänä b. Mielellään ilman suurempia murehtimisia (riittää ettei näy päällepäin). Niinpä ajelimme kohti lämmitettyä torppaa, joka vaati paria patteria ja jatkuvaa tulta -16 asteen pakkasella. Sinne jäivät suklaakakkujen, elokuvien, pizzojen ja raksujen kanssa metsän keskellä (24 km kotoa). Ajomatkalla sai sopivasti huudataa Abbaa; ...if you change your mind, I'm the first in line..ba baba baaa ba-ba *vihellys vihellys*.

Minun osuus oli siis päällepäin aika vaatimaton. Sen sijaan kotona katselin kelloa ja mietin milloin tohdin soittaa (ja tekstata) tarkistaakseni että kaikki on hyvin. Olihan tytär tokaissut, ettei heillä hätää, mutta että kyllä hän miettii miten sä tuon murehtimisen kanssa...Lapsethan omaa kuudennet ja seitsämännet aisit meidän vanhempien sisälle. Muistan vain itse kuinka jännittävää oli partiolaisena retkeillä kavereiden kanssa (Anna-Kaisa, muistatko Svartedalin kummitusjutut?! Mä taisin pelätä eniten!). Seuraavana päivänä hain retkikunnan pois ja tytöt olivat yhtä kokemusta rikkaampia! Tytöt ja minä selvisimme;-)

Lasten kokemusten kautta sitä elää ikäänkuin monta juttua samaan aikaan. Eipä ihme, ettei elämä tunnu tyhjältä. Omien juttujen lisäksi riittää kaikenlaista myötäelämistä, ihan tekemiseen asti. Ei ihme, että odotan seuraavaakin lasta yhtä suurella innolla. Muistan kun siskoni kanssa joskus juttelimme siitä, miten yllätyksenä lasten myötä tullut murehtiminen tuli. Niiden jututhan on itselle välillä koettelevampia kuin omat. Siitäkin yksinkertaisesta syystä, ettei niitä voi itse kontrolloida vaan he elävät sitä omaa elämäänsä, jonka rinnalla minä saan astella, tukien ja rakastaen. Puolesta en voi kuitenkaan moniakaan asioita tehdä (vaikka tähän ikään mennessä olisinkin oppinut paljon). Mutta tuosta tuesta vielä, monet ovat ne hetket kun lapset kertovat juttujaan koulusta ja kaverimaailmasta ja pääsen heidän kanssa miettimään mikä avuksi. Olen todella iloinen tästä luottamuksesta!

Minä ja mies katsottiin eilen elokuva nimeltä "Magnolia". Siinä esiteltiin monia ihmiskohtaloita, jotka lopulta nivoutuivat yhteen. Elokuva käsitteli rehellisyyttä itseä ja muita kohtaan (näin minä sen ymmärsin) ja anteeksiantoa. Elokuva kesti yli kolme tuntia mutta piti otteessaan ihan hyvin.
Olen hyvin tietoinen, että kun meidän pikkuinen tulee, saattaa pitkät elokuvaillat jäädä sikseen. Tankkaan nyt sitten näitä hetkiä. Ja silti, olen maailman malttamattomin odottaja tällä hetkellä. Tuntuu kuin "raskausviikkoja" olisi pitkästi yli sen 40!!

Kuopus sanoi minulle eilen että haluaa tehdä minun kanssa läksyt, ei kuulemma siksi että minä osaan (häh?) mutta mun kanssa tunnelma oli kuulemma kohdillaan. En muista koska olisin saanut yhtä hienon kohteliaisuuden! Joten kaikesta huolimatta, elämä lasten kanssa tekee minut onnelliseksi!

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Hot dogs





Jotain pientä kuvaa yritän näistä pienistä tänne laittaa. Pyörivät jaloissa ja sylissä...
Katsottiin eilen illalla "Heartbreak hotel" ja suosittelen elokuvaa kaikille joilla on huumori tallella.
Mahdollisesti minua se viihdytti astetta enemmän, koska käsitteli kahden prikulleen ikäiseni naisen elämää. Ikä, jossa parhaimmillaan elämä edessäpäin on yhtä pitkä kuin takanapäin. Elämän valinnat ehtii vielä tarkistaa!

I´ll put some pictures of these small friends of mine. At leat here I´m the packleader...;)
We looked at a movie named "hertbreak hotel" last night. I recommend it to all of you with humour left...swedish humour! Maybe I enjoyed it specially, because the two main roles were two women in my own age....with the obvious fact that the time behind is as best as long as the time left. Time to check your options!

tiistai 6. tammikuuta 2009

lauantai 3. tammikuuta 2009

Do not confine your children to your own learning, for they were born in another time





Tällaista lomaa jossa ehtii pitkästyä on ilo viettää. Suurin osa ajasta on kuitenkin ollut hienoa yhdessä oloa nuorison kanssa. Tänään ehdittiin vähän ostoksillekin ja minun joulurahoilla löytyi ihanan turha mutta kaunis vaunu vitriinin päälle. En kävellyt myöskään ohi kun näin tiikerin jonka päällä tuleva pikkuinen voi köllötellä. Muistattehan; the jungle theme!

Korkkasimme Interpedian lähettämän kalenterin joka on täynnä ihania lasten kuvia ja kauniita lauseita kuten Oscar Wilde:n "The best way to make children good is to make them happy" tai Sr Henke:n "Stop trying to perfect your child but keep trying to perfect your relationship with him". Miten jotkut ihmiset saavat yhteen lauseeseen niin paljon todellista merkitystä?

Nyt lataan vielä sen pikku tiikerin ja kärryn nähtäväksi. Ja sille, joka ehti ajatella mitä nämä olemassa olevat jälkeläiset nettosivat alennuksilta niin esikoinen hankki tietokonepelin keventämään raskaita opintoja;), tyttö vaatteita ja kuopus (muistatteko hänen nuken ja minun luonnekuvauksen aikaisemmassa insertissä?) panttaa varojaan. Eihän kaikkien täydy pyrkiä kuluttamaan pitääkseen Suomen lamaa loitolla;-)

Raha ja kuluttaminen on vähän niinkuin politiikka ja uskonto...se herättää paljon tunnetta ja mielipiteitä, useimmiten kärjistyneitä mielipiteitä. Minulle molemmat ääripäät; yltiömaterialisti ja yltiö periaatteilla-eläjä on molemmat vaille jääneitä ihmisiä, jotka kompensoivat sitä, toinen rajojen/ hyvien arvojen puutetta materialla ja toinen, lämmön ja välittämisen puutetta jyrkillä periaatteilla ( eli katsotaan muita nenän vartta pitkin kun eivät yllä samaan "luonteen lujuuteen". Meinaan lämpö ja hyväksyntä on silloin aika kateissa). Kumpaakin tarvitaan, tunnetta ja järkeä; kohtuudella minun makuun molempia. Joten joskin tunnen piston sydämmessä siitä miten lajittelen roskia ja aion parantaa tapojani, en kuitenkaan halua kieltää kauniiden esineiden tuomaa iloa elämässäni (enkä hyvän ruuan;) vaikka se onkin toissijainen ilo siihen mitä hyvät ihmissuhteet tuovat tullessaan. Ja sitten siirryn tyttären viisaseen ohjelmanuomeroon "istutaan ja relax", koska minulla on loma.