sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Isänpäiväonnittelut isälle, till pappa, vara-isille ja tulevalle isälle!


Isälle suuret onnittelut!

Viikolla seisoin kaupassa miettimässä mikä kortti sopisi isälleni parhaiten ja päädyin sellaiseen vauhdikkaaseen moottoripyöräversioon, koska se oli isäni näköinen. Isäni asuu Ruotsissa, mutta on vereen ja henkeen niin suomalainen, että laitoin hänelle videon Suomen historiasta samalla. Vanhemmat ovat tämän ikäiselle lapsille jo tiedostettu lenkki menneisiin sukupolviin, joiden elämä taisteluineen ja arkineen ovat muokaneet sen kulttuurin, johon sitten itse olen syntynyt. Minä olen puoliksi karjalainen ja puoliksi pohjalainen. Lisäksi olen kasvanut Ruotsissa, joten oma sisäinen maailmani on saanut vaikutteita hyvin monesta ja kaukaisista, erilaisista kohtaloista.

Kolme lastani lähtivät viettämään isänsä kanssa isänpäivää (olemme siis uusperhe). Minun eri sukujeni lisäksi, he polveutuvat myöskin suomenruotsalaisista juurista. He ovat niitä nykyajan lapsia, jotka kasvavat hyvin moninaisessa yhteisössä, koska heillä on nykyään kaksi kotia. Tärkeintä on ollut saada kokea olevansa tärkeä osa yhteisöä; korvaamaton osa, vaikka meitä on monta! Meille, minulle ja miehelleni, lapset ovat ehdottomasti elämämme ja arkemme rikkaus. Olin iloinen kun näin lasten laittaneen hänellekin lapun eteisen peiliin "vara-isille onnea isänpäivänä!". Ei ole yhtään hassua kun on varaisi ja oikea isi (jota sanovat pappa:ksi ruotsalaisittain) kun eivät kilpaile asemistaan. Hyviä ja onnittelujen arvoisia isiä kaikki!

Sitten mietin miestäni ja sitä miten kauan olemme odottanut meidän yhteistä lasta. Hänestä tulee ihana isä. Olisi aika hänenkin päästä isänä toteuttamaan sitä puolta itsestään, joka mielestäni on hänen suuri "armolahjansa", nimittäin luoda aito ja lämmin suhde lapsiin (onneksi on sillä alallakin). Sille joka miettii tämän lapsen kohtaloa koskien kaikkia värikkäitä juuria, kerron että kaiken tämän edeltävän lisäksi joka toki meidän kautta (tämäkin mies omaa suomenruotsalaisia taustavaikutteita) vaikuttaa lapsemme persoonaan psykososiaalisesti, hänellä on mahtavat etiopialaiset juuret. Niinkuin edeltävissä teksteissä on arvattavissa, haluan olla jakamassa tämän rikkauden tulevan lapsemme kanssa. Uskon, että osa adoptiolasten pahoinvointia aikoinaan on ollut se, että ennen ei korostettu sitä, että tämän biologisen perimän huomioiminen lapsen elämässä on rikkaus (rikkaus ja rakkaus).

Sain kuvassa olevan kukan ystävältäni. Kun toin sen kotiin, sanoi tyttäreni; aha, nytkö se Afrikka-tunnelma alkaa? Söpöä. Olkoon myös totta. Tänä isänpäivänä Afrikkakin on hyvin läsnä .Kun mieheni tulee töistä tänään, aion rutistaa häntä ja sanoa ; kohta, aivan kohta...säkin olet ihka oikea ISÄ!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos.Oli hieno kirjoitus.

Dahlia kirjoitti...

Täällä sulla oli lisäksi nimipäivä, joten onnittelut siitäkin!!