sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Put ones soul into: MAMMA MIA





Schoolbag in hand
She leaves home in the early morning
Waving goodbye
With an absent-minded smile
I watch her go
With a surge of that well-known sadness
And I have to sit down for a while
The feeling that I'm loosing her forever
And without really entering her world
I'm glad whenever I can share her laughter
That funny little girl

Slipping through my fingers all the time
I try to capture every minute
The feeling in it
Slipping through my fingers all the time
Do I really see what's in her mind
Each time I think I'm close to knowing
She keeps on growing
Slipping through my fingers all the time

Sleep in our eyes
Her and me at the breakfast table
Barely awake
I let precious time go by
Then when she's gone
There's that odd melancholy feeling
And a sense of guilt
I can't deny
What happened to the wonderful adventures
The places I had planned for us to go
Well some of that we did
But most we didn't
And why I just don't know

Slipping through my fingers all the time
I try to capture every minute
The feeling in it
Slipping through my fingers all the time
Do I really see what's in her mind
Each time I think I'm close to knowing
She keeps on growing
Slipping through my fingers all the time


Sometimes I wish that I could freeze the picture
And save it from the funny tricks of time
Slipping through my fingers -


Schoolbag in hand
She leaves home in the early morning
Waving goodbye with an absent-minded smile

tiistai 25. marraskuuta 2008

La colour




Liene olemassa joku luonnonlaki sen suhteen, paljonko valkoista väriä ihminen kaipaa ympärilleen.
Lumen tullessa meillä ainakin väki kokee kaikki valkoiset seinät ikäänkuin "too much". Siks toisekseen, ei auta unohtaa meidän Afrikkatunnelmia (vihreä=viidakko;)). Jokatapauksessa, tässä on nyt sitten pari kuvaa uudesta "look:ista".

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Varaslähtö jouluun



Barockia ja rockia; meidän musta joulukuusi!

Teenage


lauantai 22. marraskuuta 2008

Marta-föreningen; here I come!







Tässä on mun seuraava innostukseni, mitä tulee käsitöihin (jätän sen kaulahuivin kutomisen kesken ;-) Nämä ihanat kirjat toi työkaverini inspiraatioksi ja se oli kyllä napakymppi. Nämähän on syötävän söpöjä (ja kohtahan meille tulee hänkin, joka niitä tosiaan syö!).

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Made by my kids when they were smaller


Projektiiviset testit, eli persoonallisuustestit perustuvat siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että ihminen heijastaa persoonaansa, itseänsä, tuottaessaan paperille tekeleensä. En nyt kuitenkaan ajatellut kirjoittaa mitään kuivaa juttua ko. testeistä (...ja samalla paljastua juttuineni kuivaksi blogityypiksi) vaan ajattelin jakaa jotain minulle tosi söpöä. Lapset tekivät jokainen Steinerkoulussa pienen nuken, astuessaan koulumaailmaan. Katselin niitä yksi päivä ja huomasin miten paljon itse kukin nukke ehkä kertoikaan tekijästään...

Tämä ensimmäinen nukke on esikoiseni tekemä. Sillä on kaikki mahdolliset varusteet repusta ja lapasista lähtien (niin ja tosiaan pipokin); asun tekeminen on vaatinut tunnollisuutta ja tehty vaivaa säästämättä.
Tämä vaaleanpunainen kaunotar on keskimmäisen lapsen, ainoan tytön tekemä. Tämän nuken taituri on mielestäni kauneudentajussaan pettämätön; jostain on nukelle taiottu helmetkin kaulaan. Nuken tekijä on selvästi luonut muuten mutkattoman ja kätevän asun.

Sitten tulee tämä kuopuksen nukke. Tiedän, se on ilman vaatteita (mitäpä sitä turhaan hötkyilemään kun voi ottaa iisisti). Voihan se kuitenkin olla, että nuo langat on jätetty roikkumaan ihan autenttisen käsityön korostamiseksi...mutta huomatkaa tämän nuken tukka! Siinä on asennetta ja katu-uskottavuutta ;-)

Ja ellei tässä olisi kylliksi saaneen muistuttaa, että olen siinä onnekkaassa asemassa, että tämä ihastuttava ja persoonallinen sarja nukkeja ja niiden takana olevia tekijöitä ei ole vielä tässä...
to be continued!



lauantai 15. marraskuuta 2008

Kakkuja ja joulunodotusta






Tytär on innostunut leipomaan ja me muut nautiskelemaan antimista. Kappas, oli koristeluun napattu uskollinen pukkikin mukaan. Näissä kakun ja maitokahvin tunnelmissa sai eteisen seinäkin maitokahvinvärisen asun. Siinä kakkujen lomassa maalailimme, leipuri ja minä.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Isänpäiväonnittelut isälle, till pappa, vara-isille ja tulevalle isälle!


Isälle suuret onnittelut!

Viikolla seisoin kaupassa miettimässä mikä kortti sopisi isälleni parhaiten ja päädyin sellaiseen vauhdikkaaseen moottoripyöräversioon, koska se oli isäni näköinen. Isäni asuu Ruotsissa, mutta on vereen ja henkeen niin suomalainen, että laitoin hänelle videon Suomen historiasta samalla. Vanhemmat ovat tämän ikäiselle lapsille jo tiedostettu lenkki menneisiin sukupolviin, joiden elämä taisteluineen ja arkineen ovat muokaneet sen kulttuurin, johon sitten itse olen syntynyt. Minä olen puoliksi karjalainen ja puoliksi pohjalainen. Lisäksi olen kasvanut Ruotsissa, joten oma sisäinen maailmani on saanut vaikutteita hyvin monesta ja kaukaisista, erilaisista kohtaloista.

Kolme lastani lähtivät viettämään isänsä kanssa isänpäivää (olemme siis uusperhe). Minun eri sukujeni lisäksi, he polveutuvat myöskin suomenruotsalaisista juurista. He ovat niitä nykyajan lapsia, jotka kasvavat hyvin moninaisessa yhteisössä, koska heillä on nykyään kaksi kotia. Tärkeintä on ollut saada kokea olevansa tärkeä osa yhteisöä; korvaamaton osa, vaikka meitä on monta! Meille, minulle ja miehelleni, lapset ovat ehdottomasti elämämme ja arkemme rikkaus. Olin iloinen kun näin lasten laittaneen hänellekin lapun eteisen peiliin "vara-isille onnea isänpäivänä!". Ei ole yhtään hassua kun on varaisi ja oikea isi (jota sanovat pappa:ksi ruotsalaisittain) kun eivät kilpaile asemistaan. Hyviä ja onnittelujen arvoisia isiä kaikki!

Sitten mietin miestäni ja sitä miten kauan olemme odottanut meidän yhteistä lasta. Hänestä tulee ihana isä. Olisi aika hänenkin päästä isänä toteuttamaan sitä puolta itsestään, joka mielestäni on hänen suuri "armolahjansa", nimittäin luoda aito ja lämmin suhde lapsiin (onneksi on sillä alallakin). Sille joka miettii tämän lapsen kohtaloa koskien kaikkia värikkäitä juuria, kerron että kaiken tämän edeltävän lisäksi joka toki meidän kautta (tämäkin mies omaa suomenruotsalaisia taustavaikutteita) vaikuttaa lapsemme persoonaan psykososiaalisesti, hänellä on mahtavat etiopialaiset juuret. Niinkuin edeltävissä teksteissä on arvattavissa, haluan olla jakamassa tämän rikkauden tulevan lapsemme kanssa. Uskon, että osa adoptiolasten pahoinvointia aikoinaan on ollut se, että ennen ei korostettu sitä, että tämän biologisen perimän huomioiminen lapsen elämässä on rikkaus (rikkaus ja rakkaus).

Sain kuvassa olevan kukan ystävältäni. Kun toin sen kotiin, sanoi tyttäreni; aha, nytkö se Afrikka-tunnelma alkaa? Söpöä. Olkoon myös totta. Tänä isänpäivänä Afrikkakin on hyvin läsnä .Kun mieheni tulee töistä tänään, aion rutistaa häntä ja sanoa ; kohta, aivan kohta...säkin olet ihka oikea ISÄ!

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

I <3 OBAMA!!!!!


Amerikan uusi presidentti on koskettanut minua monella tapaa. Kaikenkaikkiaan hänen valinta
merkitsee sitä, että ihmisten arvomaailma on muuttunut siihen suuntaan, mikä herättää toivoa
ihmiskunnan suhteen. Tänään herätessäni syöksyin telkun ääreen ja kyllä, Obamaa ei vaan valittu, vaan hänet valittiin valtavalla äänivyöryllä. Harvoin minua koskettaa politiikka näin paljon, mutta ymmärrän että tänä päivänä tehtiin historiaa. Onnea ja menestystä uudelle presidentille erittäin vaikeassa ja vastuullisessa tehtävissä!