torstai 18. syyskuuta 2008

Syyskuulumisia

Hiukan vois tännekin heittää kuulumisia. Kirjoitan tänään suomeksi, mikä tarkoittaa sitä, että aivokapasiteetti on käytetty loppuun ja pystyn vain toimimaan automaatioiden kautta. Millään ei enää jaksa ajatella. Huomasin esikoisessa samaa väsymystä kuin itsellä motoriikan tasolla. Aamulla kuului aikalainen meteli hänen tullessa viimeisiä portaita alas, käyttämättä jalkoja. Pöydän ääressä kupin sisältö (pelkkä vesi) mako pöydällä käsien pettäessä. Näin meillä. Itsellänihän tällainen on jokapäivää. Pahin moka oli kuitenkin se, että olen neljä kuukautta päätynyt maksamaan yhtiövastikeessa vedestä kuuden hengen edestä (Freudilainen slippi toki). Mieli kuitenkin jaksaa toivorikkaana pysyä suhteellisen hyvällä tasolla. Mitäs me vesien hinnoista...;-) Töissä on tänään kevyempi päivä ja huomenna koulutuspäivä. Hyvä kevennys loppuviikkoa kohden. Olen sitten levänneempi viettämään viikonloppua!

Seuraavaksi sitten adoptiouutisia. Saimme miehen kanssa kutsun Helsinkiin tapaamaan Interpedian maavastaavaa, joka on käymässä Etiopiasta. Jospa nyt sitten tippuisi jotain tiedonmurusia siitä missä itsekukin odottaja menee. Ilmeisesti noin kymmenkunta odottajaperhettä on jäljellä niistä jotka saivat paperinsa Etiopiaan syksyllä -07 ja sitten ollankin me kaikki onnelliset (ainakin 20 perhettä) jotka saimme paperimme sinne alkukevään puolella...Jos lasten nimeämisvauhti on noin 15 lasta vuodessa, siitä jokainen voi laskea rohkeasti miten kauan meillä menee. Minä huonolla laskupäällä kieltäydyn siitä ja toivon ihmettä tapahtuvaksi;-) Noh, meille miehen kanssa siunautuu nyt sitten yhteistä matkaa yhden päivän verran joka lähemmin katsottuna tulee olemaan kaikkea muuta kuin helppo, hänen ollessa edeltävänä yönä töissä ja menevän heti seuraavanakin yönä töihin (jollakin ne meidän vesimaksutkun maksetaan). Helsinginmatka kuitenkin (ilman Stockman visiittiä).

Olen vastoin kaikkia periaatteitani ottanut lokakuuksi aimo annoksen ekstra töitä. Minua näkee luennoivan kello neljän jälkeen psykiatriasta ja muutoksista työyhteisössä...Minkäänlaista vapaa-ajanongelmaa ei ole siis tiedossa. Tällä tavalla meidän perheessä pysyy inflaatio kurissa! Jaksaakseni tämän, unelmoin kotiäidin päivistä, jotka täytynee kaiken järjen mukaan joskus osua kohdalleni.

Päivän kohokohta tulee olemaan käynti kampaajalla. Siinä kuulumiset tältä erää.
Hyvää syksyn jatkoa jokaiselle!





Ei kommentteja: